Oli kerran äiti, lempeä ja kiltti,
jolle oli syntynyt rasavilli Piltti.
Vain vaarallista, jännää tahtoi poika puuhata.
Milloinkaan totellut ei äidin ohjeita.

(Suom. Saima-Liisa Laatunen ja Natalia Baschmakoff)
 

Lisää Barbro Lindgrenin ja Eva Erikssonin yhteistyötä!

Rasavilli Piltti on tietenkin klassikko. Omasta lapsuudestani en näitä kirjoja muista, mutta sen sijaan luin näitä ahkerasti nuoremmille sisaruksilleni. Tästäkin kirjasta sain tapella nettihuutokaupassa melkoisesti ennen kuin voitin sen. Suosittu ja kaivattu kirja siis tämänkin. Kirjan viimeisin painos taitaa olla juuri tämä, vuodelta 2003. Tästä ”Rasavilli Piltti” -kokoelmasta löytyvät kaikki kolme kirjaa: ”Äidin rasavilli Piltti”, ”Rasavilli Piltti merellä” ja ”Rasavilli Piltti saa koiran”. Oma suosikkini on ehdottomasti tuo ensimmäinen kirja. Siinä kuvataan niin hyvin rasavillin pikkupojan tyyneys ja lakonisuus vaarojen edessä ja samalla viattoman äitihöppänän sinisilmäisyys ja lempeys. 





Toki kirjan tekstit (ja suomennos) ovat hauskoja, mutta ehdottomasti parasta Rasavilli Piltti –kirjoissa on kuitenkin Eva Erikssonin kuvitus. Äidin ja pojan ilmeikkyys ja kuvien huumori naurattaa aikuistakin, toisinaan ehkä jopa enemmän kuin lapsilukijaa.

Viime ajat olenkin kuluttanut nettikaupoissa roikkumiseen ja näiden vanhojen lastenkirjaklassikoiden metsästämiseen. Jos asuisin Suomessa lukisimme varmaan enemmän ihan uusiakin lastenkirjoja, mutta täältä ulkomailta käsin en oikein uskalla ostaa kuin sellaisia, jotka varmasti jo tiedän hyviksi. Onneksi mummu lähettelee tytölle uudempiakin kirjoja kiitettävän usein. (Itseasiassa luulen, että tässä kesän mittaan on pidettävä toinenkin lastenkirjaviikko, niin paljon lastenkirjoja on jäänyt esittelemättä, sekä klassikoita että uudempia.)

Tästä rasavillistä pojasta tykkää pian nelivuotias tyttärenikin, mutta ensimmäisellä lukukerralla lapsi oli kyllä vähän varautunut. Kesti hetken ennen kuin oma rauhallinen ja kovin kiltti lapseni tajusi, että näille rasavillin ipanan toilailuille on lupa ja tarkoitus nauraa. Pian tyttö onneksi jo hekotteli iloisesti. Ehkä tällaisen villin piltin kuvaus onkin omiaan juuri rauhallisille lapsille, muistutus siitä, että toisinaan saa vähän riehuakin!


Rasavilli Piltti kärttää hurjan kauan:
Se tahtoo koiran, se tahtoo hauvan!
TAHTOO, ÄITI HAUVAN!
Niin juuri, koiran ikioman,
tai kivan hevosen, vallattoman.
Piltti puhuu äitinsä pyörryksiin:
Se haluaa KISSAN huusholliin!
Ja haukankatseellaan lannistaa
se äitiressukan kokonaan.

(Suom. Natali Baschmakoff)