"Joulunaika", herra Jesmond sanoi suostuttelevasti. "Vanhan ajan joulu Englannin maaseudulla."

Hercule Poirotia puistatti. 

 

Mikäpä sopisi joulunaikaan paremmin kuin kunnon murha! Agatha Christien novelli "Seikkaileva jälkiruoka" on loistava esimerkki ihanasta joulumurhasta. Ulkona on kylmää, lumi peittää maan, parhaimmillaan koko talo on hukkunut lumeen ja sitten päitä alkaa putoilla! Oi onnea!

Murha sopii oikestaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Jouluyönä on ihanaa kääriytyä vällyjen alle suklaarasia kainalossa ja lukea hirvittävää ja ovelaa dekkaria. Oikeastaan nautiskelun voi aloittaa jo ensimmäisten syysiltojen saapuessa. Toisaalta monet lukevat dekkareita erityisesti kesäisin riippumatossa ja ainakin täällä Norjassa tunnetaan käsite "påskekrim" eli pääsiäispyhiin sijoittuvat dekkarimaratonit (sekä kirjojen että televisiosarjojen avulla). Eli eipä taida juuri löytyä vuodenaikaa, johon murha ei sopisi. Omasta mielestäni se on kuitenkin ehdottomasti parhaimmillaan juuri jouluisin.

 

"Tehdään lumiukko", Michael keksi.

(…)

"Voitaisiin tehdä se Poirotin näköiseksi", Colin sanoi. "Laitettaisiin sille isot mustat viikset. Naamiaistarvikelaatikossa on yhdet."

"Kuulkaa, minä en tajua", Michael sanoi mietteissään, "kuinka Poirot on ikinä voinut olla salapoliisi. Minä en ymmärrä miten hän on koskaan voinut naamioitua."

"Niin", Bridget sanoi, "eikä hänen voi kuvitella ryntäilevät ympäriinsä mikroskooppi kädessä etsimässä johtolankoja tai mittailemassa jalanjälkiä."

"Minäpä keksin", Colin sanoi. "Järjestetään hänelle näytös!"

"Mitä sinä tarkoitat näytöksellä?" Bridget kysyi.

"No, järjestetään hänelle murha."

"Upea idea", Bridget sanoi. "Tarkoitatko ruumista lumessa - jotain semmoista?"

"Kyllä. Se saisi hänet tuntemaan olonsa kotoisaksi, vai mitä luulette?"