Ihan vain ilmoitusluontoisesti tiedoksi, että tämä viikko menee muuttotouhuissa ja kenties vielä seuraavakin, mutta sitten palailemme jälleen kirjojen pariin. Tai kirjoja täällä luetaan toki nytkin, menossa on taas yksi Jo Nesbøn dekkari. Väitän aina, että en lue paljonkaan dekkareita, mutta niiltä muutamilta suosikeiltani (Nesbø, Liza Marklund ja pari muuta) luen kyllä yleensä melkein kaiken. Eli kai minä sitten luen dekkareitakin aika paljon. En vain yleensä keksi niistä mitään mielenkiintoista sanottavaa, joten en useinkaan bloggaile niistä täällä.

Nesbøstä tykkään erityisesti siksi, että hän rakastaa Osloa niin paljon ja linkittää melkein kaikki tapahtumat ihan omille kotikulmilleni, lempikahviloihini ja tuttuihin puistoihin. Yhdestä haastattelusta luin, että Nesbø kirjoittaa kirjansakin aivan meidän lahellämme sijaitsevassa kahvilassa, en tosin ole koskaan törmännyt mieheen siellä. Mutta iltakävelyllä alkaa joskus yllättäen hyytää, kun hetkeksi unohdan, että eihän se juuri tässä puistossa seikkaillut sarjamurhaaja ollutkaan oikeasti totta.