Tämä halpa kikka tuli mieleeni kun luin Elina Tiilikan haastattelua. En ole lukenut ”Punainen mekko”-kirjaa, joten en ota siihen nyt kantaa, mutta jo haastatteluista ja kirja-arvioista on tullut ilmi, että päähenkilön ajautuminen prostituoiduksi perustellaan yksinkertaisesti sillä, että tämä haluaa rahaa. Kun joku haluaa rahaa, muttei halua tehdä töitä on prostituutio ilmeisesti aivan looginen valinta. Itseäni päättelyketju ei vain vakuuta. Jotenkin tuntuu, että ”vain” raha ei voi riittää motiiviksi prostituutioon päädyttäessä. Luulen, että lukijana tarvitsisin myös jonkun muun perustelun.

 

Täytyy myöntää, että olen päivä päivältä kyllästyneempi tähän raha-kikkaan. Se ei nimittäin jää vain Hollywood-elokuviin, vaan sitä yritetään käyttää nykyisin kaikkialla. Rahasta on tullut se päättelyketjun viimeinen linkki, jota ei tarvitse enää perustella millään muulla. Siinä missä filosofit vuosisatojen ajan ovat perustaneet logiikkansa ajatukselle jumalasta, tuosta liikkumattomasta liikuttajasta, käytetään jumalan tilalla nykyisin rahaa. Kun raha-kortti vedetään esille ei muita perusteluja enää tarvita.Ai miksi lähikirjasto lakkautetaan? No, kun ei ole rahaa! Ahaa! Sepä selittääkin kaiken!

 

Mietin edelleen tuota Helsingin Sanomissa julkaistua Jacques Eijkensin haastattelua. WSOY:n johtaja ylvästeli sillä, ettei heidän oikeastaan edes kannata kustantaa kotimaista kirjallisuutta, kun ei siitä saa oikein rahaakaan. Tämä on varmasti totta, mutta jokseenkin hyytävää tekstiä vanhan ja perinteisen kustantamon pomolta. Ja rehellistä. Mies siis sanoo ääneen, ettei kirjojen kustannuksessa ole tärkeintä vaikkapa suomalaisen kirjallisuuden tai kulttuurin tulevaisuus, vaan kyseessä on vain ja ainoastaan raha. Kirja tai vessaharja, kunhan tulee rahaa.

 

Nyt kun kommunismi on kuollut ja kuopattu, isänmaallisuuden ovat omineet uusnatsit ja muut rasistit ja uskonnollisuuskin tuo mieleen lähinnä pedofiilit ja terroristit, yritetään meille syöttää ajatuksta, ettei muita arvoja ole enää jäljellä. Ei muita kuin raha, tuo kaiken alkulähde, liikkumaton liikuttaja.

 

Mutta todellisuudessa on vielä muutakin. En tiedä mikä olisi sopivan raflaava ja myyvä nimi tälle kannattamalleni aattelle, joten käytän sitä vanhaa ja patinoitunutta sanaa: humanismi. Ihmisyys sinällään on arvo. Suomalainen kirjallisuus on arvokasta ihan jo sinällään, vaikkei se myisi yhtään ainotta nidettä. Meissä ihmisissä elää tarinan kertomisen palo ja tuo palo on arvokas, koska se tekee meistä erityisiä, se tekee meistä ihmisiä. Kirjat auttavat meitä ymmärtämään itseämme ja toisiamme ja siksi niitä kannattaa lukea ja siksi niitä kannattaa kustantaakin. Vessaharjat ovat tarpeellisia nekin, mutta kirjojen kustantaminen tuo meidät lähelle sitä sisintä ihmisyyttämme. Tiedän, että tämä kuulostaa mahtipontiselta ja naiivilta, mutta aikana, jolloin isojen kustantamojen pomot eivät näe syytä julkaista kirjoja tulee meidän lukijoiden olla hieman mahtipontisiakin välillä. Kirjallisuus on arvokasta. Kirjallisuus on tärkeää, ihan jo meidän ihmisyytemme vuoksi. Järjetöntä, että tällainen täytyy sanoa ääneen, mutta ilmeisesti se ei ole kaikille selvää tänä päivänä. Raha, vaikka kuinka suuri summa rahaa, on aina ja ikuisesti kuitenkin vain halpa kikka.