Kirsi Kunnas on elämäni rakkaus. Osaan ulkoa kymmenittäin hänen runojaan ja niitä riittää melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ihmisen elämä ei voi ihan pieleen mennä, jos hän saa lapsena oman annoksensa Kunnasta.

Itse olen nyt jo muutaman viikon viettänyt itsekkyys-kampanjaa. Sen tarkoitus on saavuttaa hieman vähemmän kiltti ja sopeutuvainen minä, sellainen, joka osaa olla itsekäs ja jopa ilkeä. Päämääränä on olla suorastaan törkimys vailla tunteita, mutta siihen on vielä vähän matkaa. Harjoittelen mm.tekemällä ihmisille ohareita ja kiukuttelmalla. Olen myös kieltäytynyt tekemästä asioita, joita en ehdi. Ja joskus on ollut päiviä, jolloin en tunne edes syyllisyyttä. Suuri tavoitteeni on päätyä helvetin tuleen tai jonnekin, mutta se taitaa minun kiltteys-geeneilläni olla mahdotonta.

Onneksi Krisi Kunnas auttaa. Tämä runo on niin ihana ja muistuttaa niin hyvin miten liian kilteille tässä maailmassa käy.


Myönteinen hyönteinen

Oli kerran hyönteinen,
joka oli myönteinen hyönteinen.
Se surisi ja murisi ja pörisi ja mörisi,
ei pistänyt ketään, ei sanonut ei.
Tuli ääniaalto ja pois sen vei.