(- Kun koirani katsoo minuun, alan epäillä

että Jumala sittenkin on olemassa ja luonut koiran

ja vain hänet ja tehnyt sen huolellisesti,

puhaltanut hänen sieraimiinsa elämän hengen,

ja että kaikki muu mikä on, on syntynyt siinä ohessa,

vahingossa ja sattumalta,

heidän peuhatessaan.)

Eeva Kilpi

 

Blogiani pitkään lukeneet varmaan tietävätkin, että Eeva Kilpi on minulle tärkeä kirjailija. Onhan blogini nimikin peräisin eräästä hänen runostaan. (Löytyy täältä.) Eeva Kilvessä on jotakin samaa kuin Kyllikki Villassa, Vivi-Ann Sjögrenissä ja noita muita nuoremmassa Merete Mazzarellassa. Sekoitus elämänkokemusta, viisautta, lempeyttä, kiukkua ja rohkeutta. Suoraselkäisyyttä. Kykyä nauttia ja kärsiä. Ja ennen kaikkea taito jäsentää tuo kaikki kirjallisesti kiehtovaan muotoon. Kun ajattelen noita naisia ei ajatus vanhenemisesta pelota melkein yhtään. Kun luen heidän kirjojaan olen jotenkin erityisen iloinen siitä, että olen nainen. Minun naiseuteni ei määrity niinkään suhteessa miehiin, vaan suhteessa toisiin naisiin, erityisesti noihin viisaisiin ja vahvoihin esikuviini. Heidän kirjoissaan olen hyvin vahvasti kotona. Jos jotain voin tältä elämältä pyytää, niin nöyrästi toivon, että jonakin päivänä voisin olla itsekin tuollainen ihana viisas vanha nainen.