Apua, lapsi on kasvanut ulos kirjoistaan! Se kävi aivan yllättäen ja huomaamatta, mutta eräänä päivänä vain tajusin, että meiltä alkavat olla kirjat loppu. Lastenkirjoja on yhä isot pinot ympäri huushollia, mutta valtaosa noista kirjoista on ihan liian lapsellisia meidän isolle tytöllemme! Tekstiä saa nykyisin olla jo paljon enemmän kuin aikaisemmin ja juonikin on mukava olemassa. Lapsi tajuaa jo niin paljon, että tylsistyy kuoliaaksi, kun katselemme kuvia eläimistä ja kertaamme, että mitäs ne nyt olivatkaan. Kyllä tyttö jo osaa ja tietää. Tiikerit ja pingviinit tulevat aina ihan oikein, jopa kahdella kielellä. Nyt meillä on huutava pula vähän isompien lasten kuvakirjoista. Sellaisista joissa ei ole vielä ihan kauheasti tekstiä, mutta selvästi jo mukana tarina ja joku tolkku.

Tytön suuri rakkaus on tällä hetkellä Catarina Kruusvalin "Iida ja pehmot puistossa" (suom. Tittamari Marttinen). Tässä ihanassa kirjassa Iida on saanut uuden polkupyörän, jonka korissa kaikki pehmoeläimet haluavat istua, kukin vuorollaan. Kun tulee Kille Kirahvin vuoro on tämä kirahvi-raukka kuitenkin liian iso koriin eikä pääse muiden mukana ajelulle! Kirjan edetessä käy onneksi ilmi, että Kille Kirahvi on ainoa, joka on tarpeeksi iso rengaskeinuun ja pääsee siksi Iidan kanssa keinumaan, kun muut joutuvat katsomaan vierestä. Mukava tarina ja kauniit kuvat. Lapsi haluaa lukea kirjaa yhä uudelleen ja uudelleen.

Nyt tarvitsisimme vaikka niitä Jasoneita! Oikein erityisesti kaipaan Barbro Lindgrenin ja Ulf Nilssonin ihania kirjoja. Täytyy ostaa lapselle ensihätään lisää kirjoja norjaksi, seuraavaa Suomen-reissuamme odotellessa. Olen vaan melkoisen kyllästynyt tuohon kirjojen simultaanitulkkaukseen ja haluaisin saada lastenkirjani suomeksi. No, sisko lupasi tulla tänne tässä syksyn kuluessa, täytyypä pyytää, että tuo mukanaan pinon kuvakirjoja.