Norjassa jälleen. Luen tällä hetkellä Nobel-voittaja Knut Hamsunin kirjaa "Maan siunaus" ("Markens grøde") ja ensi viikolla menemme katsomaan saman tarinan Norjan kansallisteatteriin. Mielenkiintoista. Luotan siihen, että ymmärrän näytelmän, kun nyt ensin luen tuon kirjan. Vaikuttaa hieman paikalliselta "Täällä Pohjantähden alla"-tyyppiseltä tarinalta, mutta olen vielä melko alussa. Tähän mennessä on lähinnä raivattu maata, osteltu lehmiä ja synnytetty lapsia. Odottelen vain, että milloin ryhdytään sotimaan. Tällä menolla ei ainakaan missään vaiheessa päädytä pariisilaiseen katukahvilaan keskusteleman filosofiaa...


Mies astui sisään ja näki ensimmäiseksi laatikon, tuon oivan laatikon, jonka hän oli kantanut kotiin rinnuksillaan, se riippui nyt kahdessa nuorassa kattoparrusta ja oli kehtona ja liekkuna lapselle. Inkeri hoippui ylhäällä puoleksi pukeutuneena, oli epäilemättä myös lypsänyt lehmän ja vuohet.
Kun lapsi vaikeni kysyi Iisakki:
"Oletko jo suoriutunut siitä?"
"Niin, nyt se on tehty."
"Vai niin."
"Se tuli saman päivän iltana, jona sinä lähdit."
"Vai niin."
"Minun piti vain kurottautua ja ripustaa laatikko, niin kaikki oli valmiina, mutta se oli liikaa, jälkeenpäin teki niin kipeää."
"Miksi et varoittanut minua?"
"Tiesinkö minä niin tarkaan ajan! Se on poika."
"Vai niin, vai poika."
(suom. Huugo Jalkanen)