Viikonloppuna ostin ihanan kirjan. Siinä on niin paljon aivan hillittömän kauniita kuvia, ettei yhtään haittaa, vaikka teksti onkin vähän liipalaapaa. "Naisten saunakirja" on Heli Koppelon kirjoittama opas suomalaiseen saunaan, sen historiaan, perinteisiin ja nykypäivään. Ainakaan minulle tekstissä ei ollut oikeastaan mitään uutta, vaikka osa henkilöhaastatteluista olikin toki mielenkiintoisia. Päällimmäiseksi jäi tunne, että kirja on kirjoitettu ulkomaalaiselle, joka yrittää saada jotain selkoa suomalaisesta sauna-kulttuurista ja sellaisena se varmasti toimiikin hyvin.

Mutta ne kuvat! Milka Alasen ottamat kuvat erilaisista saunoista ja saunojista, oi! Miten kauniita, kauniita kuvia... Minä haluan kesämökille! Minä haluan avantoon! Minä haluan puolukkamehua ja saunakaljaa! Minä haluan metsään ja järvelle ja Harjutorin Kotiharjun saunaan! Oi, miten hienot valokuvat voivatkin tuoda mieleen miljoonia muistoja. Niin kuin silloin kun istuimme ystävän kanssa Rajaportin saunan pihalla vilvoittelemassa ja minä itkin hänelle työhuoliani. Tai niin kuin silloin, kun istuin kauniin kylmän saunan lauteilla ja höpötin ja toinen ystäväni pilkkoi puut ja sytytti minulle saunan. Tai niin kuin silloin, kun kolmas ystävä kutsui minut joulusaunaan ja yhtäkkiä kääntyi lauteilla minun puoleeni ja sanoi "Kylläpä sä olet kaunis!" Ja minä rupesin itkemään, sillä tajusin, ettei silloinen poikaystäväni ollut sanonut samaa aikoihin. Minun ystäväni ovat pitäneet minusta hyvää huolta. Kylvettäneet. Kutsunet löylyyn. Kuunnelleet ja puhuneet ja nauraneet. Ja istuneet yhdessä ylälauteilla hiljaisuudessa.

Ehkä me emme enää synnytä ja kuole saunoissa, mutta kaiken muun siltä väliltä ainakin minä olen käsitellyt saunassa. Siellä on niin turvassa, kuin kohdussa. Saunan lämmittäminen on rakkaudenteko. Ja niin kuin saunakirjassakin kerrotaan, sana "löyly" on aikoinaan tarkoittanut sielua. Se kuulostaa ihan loogiselta. Niinhän se onkin, tietysti. Ja Alasen kuvissa se näkyy niin selvästi. Saunan sielu.