Kirjallisen teehuoneni pöydässä numero kaksi saa nauttia kiinalaista teetä. Mikä sopisikaan paremmin, tuleehan teekin alunperin Kiinasta. Legendan mukaan kiinalainen keisari Shennong istuskeli vuonna 2737 eaa. teepensaan alla keitellen kattilallista kuumaa vettä. Pensaasta varisi muutamia lehtiä kattilaan ja juomaa maistaessaan tuli keisari ensimmäisenä maailmassa juoneeksi teetä. Shennong, joka oli muutenkin melkoisen aikaansaapa (kehitti mm. maanviljelyksen) oli myös läpinäkyvä, joten hän pystyi näkemään minkälainen vaikutus erilaisilla kasveilla ja yrteillä oli hänen kehoonsa. Teen vaikutus oli tietenkin miellyttävä ja terveellinen, joten sitä kannatti suositella kansallekin.

Toki myös muut ovat halunneet ottaa kunniaa teen keksimisestä. Esimerkiksi Intialaiset väittävät, että buddhalaiset munkit olivat ensimmäisiä, jotka keksivät käyttää teetä piristeenä rankan meditaation keskellä. No, jätämme tämän vaihtoehdon omaan arvoonsa, koska pidämme tässä teehuoneessa enemmän tuosta läpinäkyvän keisarin legendasta.

Toisin kuin länsimaissa, juodaan teen kotimaassa Kiinassa vain vähän mustaa teetä. Kiinalaiset itse pitävät ennen kaikkea valkoisesta ja vihreästä teestä, joten teehuoneemme kiinalaisessa pöydässä tarjoillaankin juuri näitä. Tuossa ylläolevassa kuvassa näette (vasemmalta oikealle) hyppysellisen vihreää China Gunpowder-teetä, vihreää China Fu-luomuteetä sekä valkeaa Pai Mu Tan-teetä. Tuo China Gunpowder on saanut nimensä siitä, että siinä teelehdet on kierretty pieniksi tiukoiksi kuuliksi, jotka muistuttavat ruutia.

Nuo söpöt teepallot taas ovat vihreää Grand Jasmin Mu Dan-teetä, käsinsidottuja teelehtiä, jotka veteen laitettaessa avautuvat tuollaisiksi hienoiksi teekukiksi. Olen melkoisen ihastunut noihin teekukkiini ja suosittelen toki asiakkaitakin kokeilemaan. Siinä avautuvaa teepalloa ihaillessa voi rauhoittua ja hidastaa hetkeksi. Kukan avautuminen on parhaimmillaan harras hetki.

Kiinalaisessa teepöydässä luetaan tietenkin ennen kaikkea klassikoita: Laotsen "Tao te Chingiä" sekä Konfutsen "Keskusteluja". Näiden lisäksi pöytään sopivat vanhat kiinalaiset runot, Pertti Niemisen suomentamina tietenkin! 

Uudempaa kirjallisuutta löytyy mm. Jung Changin uskomattoman hieno tiiliskivi "Villijoutsenet", joka kertoo kirjailijan isoäidin, äidin ja hänen itsensä tarinan Kiinassa 1900-luvulla. Kirjassa kuvataan hienosti naisen asemaa vuosikymmenien läpi. Kirjailijan isoäiti kuului vielä siihen sukupolveen, jonka jalat sidottiin kun taas kirjailijan äiti oli mukana tukemassa Maon valtaannousua ja näkemässä kommunistisen maailman todellisuuden. Luin tämän kirjan lukiossa kahteenkin kertaan ja opin siitä enemmän kuin historian- tai maantiedontunneilla ikinä. (Kuvassa kirja norjankielisenä versiona ("Ville svaner"), sillä norjalaiset ovat toki myös tervetulleita teehuoneeseemme! Samalta kirjailijalta löytyy myös kiinnostava Maon elämäkerta.