5) Vallila
Muutama vuosi sitten asuin Vallilassa.
En niissä kauniissa ihanissa puutaloissa, vaan koko
kaupunginosan toisiksi rumimmassa talossa. Se kaikista rumin näkyi
ikkunastani. Silloin oli ihanaa lähteä ulos ja kävellä
rumien harmaiden kivitalojen ohi Puu-Vallilaan kirjastoon. Vallilan
kirjasto on hyvin pieni, mutta jollain tapaa hirveän
sympaattinen. Osa sen ihanuudesta johtuu varmaankin viereisestä
lastentarhasta. Kirjastossa voi istua lukemassa lehtiä ja
katsella ulos päiväkodin pihalle ja kuunnella sieltä
kantautuvaa naurua ja kiljumista. Lapset ovat niin pöhköjä
ja omituisia. Kirjat ja lapset sopivat hyvin yhteen. Kun koko
kirjasto yrittää hyssytellä ja rapistella kirjansivuja
mahdollisimman varovaisesti on ihanaa kun hiljaisuus rikkoutuu ja
ulkoa kuuluva lapsen ääni kailottaa jotakin niin, että
kirjastonhoitajatkin alkavat hihittää. Hieno kirjasto!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.