Syksy, vanha ajomies, kusemassa

           vasten tuulta

ja muutama onnellinen, johon

         hänen pärskeensä osuvat

lääpällään levittelemässä käsiään.

Syksy, sen ilmeet, kun taivaan

           urkuja lasketaan alas

ja vedet laskostuvat jäitä varten.

            Halusin olla kuollut, vajota

hartioitteni lävitse omiin taskuihini.

            Syksy, sen ilmeet:

           että kivetkin voivat myrskytä noin,

vedet vaipua käsivarren rantoja vasten.

 

Sirkka Turkka

 

Hmm, täytyy myöntää, että tämä syksy on ollut kyllä melkoista kusemista vastatuuleen. Sairastelua, työttömyyttä, rahattomuutta, kiukuttelua, itsesäälissä rypemistä, uupumusta, riitelyä ja epämääräisiä kolotuksia ympäri kehoa. Sirkka Turkan runo (Finlandia-palkitusta "Tule takaisin, pikku Sheba" -kirjasta) sopii mielialaani hienosti. Minäkin haluaisin vajota omiin taskuihini ja nukkua siellä läpi talven.

Kaikesta huolimatta blogini on nyt siis palannut syyslomaltaan. En tiedä onko tässä lomalla löydetty yhtään lisää voimia, mutta jos oikein positiivisia ollaan niin ihan kohta on jo joulu ja sitten kevät ja käytännössä siis kesäkin on jo melkein täällä. Ehkä tämä tästä. 

Jos haluat ilahduttaa blogin pitäjää niin jätä kommenttilaatikkoon pieni viesti itsestäsi. Esimerkiksi kuka suunnilleen olet ja miten löysit blogini. Täällä on taukonikin aikana vieraillut keskimäärin 50 ihmistä päivässä (yleensä lukijoita käy n. 20-100 päivässä) ja joskus mietin keitä te mahdatte olla. Joten ole kiltti ja jätä tällä kertaa pieni puumerkki. Sitten minäkin lupaan lopettaa ruikutukseni ja keskittyä taas kirjallisuuteen.