Ilkeys-kampanjani on edelleen käynnissä. Vähän henkitoreissaan tosin, sillä olen taas vaihteeksi ollut vähän liian kiltti. Muistatteko Raamatusta sen kohdan, jossa Saatana sanoo Jeesukselle, että tämä saa kaikki maat ja mannut, jos vain kerran kumartaa? Minä olen ihan samanlainen. Saatte kaiken, jos vain rakastatte minua. Minä tasoitan vuoret tieltänne ja käännän valtameret ympäri kunhan vain tykkäätte ja hyväksytte minut. Työskentelen vaikka kellon ympäri ja joustan ja ymmärrän, kunhan kellekään ei vaan tule paha mieli. Perkele.

Se on vaarallinen elämänasenne sellainen. Se on ihan hirveä elämänasenne. Siitä on pakko päästä eroon. Pitää oppia hyväksymään se, että tuottaa muille pettymyksiä. Hirveitä pettymyksiä, kauheita pettymyksiä, sellaisia pettymyksiä, jotka saavat muut syöksymään laumoina alas jyrkänteeltä ja repimään vaatteensa. Täytyy ainakin yrittää.

Apuna on ainakin Tinni Ernsjöö Rappen ja Jennie Sjögrenin kirjoittama kirja "Liian tunnollinen" ("Diagnos: Dugtig"), jonka sain lahjaksi muutama vuosi sitten. (Joku muukin on siis huomannut, että tarvetta tällaiselle kirjalle voisi olla...) Sitä on hyvä lukea aina uudestaan ja uudestaan ja yrittää muistaa, että kilttien on täällä turha odotella kiitosta. Muistaa, että kiltteys ja tunnollisuus ei olekaa vain yksilön oma moka vaan laajempi yhteiskunnallinen ongelma, johon on omat syynsä ja josta monet tahot täällä hyötyvät, paitsi se kiltti itse. Ja muistaa, että siitä voi oppia pois, vaikkei se helppoa olekaan.

Kirjassa on esimerkkitapauksia ja haastatteluja ja sitä lukiessa tulee helpottunut olo, kun tajuaa että muutkin tekevät liikaa, joustavat liikaa, eivät osaa sanoa ei. Ja samalla alkaa ahdistaa vielä enemmän. Ja raivostuttaa. Ja tekee mieli potkia seinää.

Kirjassa on myös jonkin verran ohjeita siitä miten käyttäytymistään voi muuttaa. Ainakin Ruotsissa kirjan pohjalta on järjestetty myös opintopiirejä ja seminaareja. Tänään tuntuu, että sellainen voisi tehdä minullekin hyvää...



Nuoret naiset ja tytöt voivat nykyään psyykkisesti niin huonosti, että heidän lisääntynyt mielialalääkkeiden käyttönsä on ensimmäistä kertaa nostanut masennuslääkkeet myyntilistojen kärkeen.

...
Kaiken lisäksi projektikohtaiset työsuhteet ovat lisääntyneet ja luoneet ilmapiirin, jossa mahdollisesti ainoa tapa saada pitää paikkansa on tehdä työnsä äärimmäisen hyvin.
-1970- ja 1980-luvuilla vakituisia työpaikkoja oli paljon, paljon enemmän kuin nykyään. Nyt nuoret ahkeroivat siinä toivossa, että saavat pian vakipaikan. Nuorten mielestä ei ole hauskaa koko ajan vaihtaa työpaikkaa, kuten tiedotusvälineissä väitetään. Tai ehkä se on jonkun mielestä hauskaa, mutta ei millä hinnalla hyvänsä eikä kuinka kauan tahansa.

...
Sitä paitsi on todettu, että naiset ottavat vastuun kodista ja perheestä. Refleksinomaisesti naiset kirjoittavat puutelistoja, vastaavat kutsuihin, tarkistavat pitääkö kukat kastella, korjaavat tavarat paikalleen ja vievät lehdet paperinkeräykseen.

...
Sen vuoksi kirja sairaalloisen tunnollisille tytöille. Mutta vähintään yhtä paljon kirja on tarkoitettu kaikille, joiden pitäisi välittää näistä tytöistä.  (...) Muiden on autettava pysäyttämään nämä nuoret naiset, saatava heidät ymmärtämään, että maailma jatkaa pyörimistään, vaikka he välillä unohtaisivatkin kaikki pakolliset asiat. Heidät on saatava ottamaan yhtä suuri vastuu itsestään ja omasta ajastaan kuin he ottavat muista ja muiden ajasta.

...
Naisasialiikkeeseen osallistuminen voisi olla yksi tapa oppia enemmän rakenteista, tajuta ettei ongelma ole henkilökohtainen, ja sitten tehdä asialle jotain, Irene Matthis toteaa.
-Käännä voima ulospäin ja protestoi sen sijaan että syyllistäisit itseäsi. Älä anna muiden määräillä. Tee mitä itse haluat. Ota selville millainen yhteiskunta on, analysoi omaasi ja muiden naisten tilannetta ja toimi!
(suom. Sanna Manninen)