Helmikuun Voimassa oli Anna Rotkirchin mielenkiintoinen haastattelu. Rotkirch on entinen Helsingin yliopiston tutkija, joka vaihtoi työpaikkaa ja kirjoitti Yliopisto yliopistolaisille-blogissa tekstin "Jäähyväiset yliopistolle". Tuossa tekstissä hän kertoo miksi päätti yliopistolta lähteä ja kritisoi voimakkaasti yliopiston jatkuvasti väheneviä resursseja ja epätasa-arvoa. Hieno teksti, kannattaa lukea.

Reetta Räty mainitsi tekstin blogissaan ja nimimerkki vk vastasi hänelle näin:

Yliopistolla puuhaillaan liikaa ns. hörhöosastolla: sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa, queer-tutkimusta, assyrologiaa, uskontotiedettä jne. Eivätkö ihmiset voisi harrastaa tällaisia omalla ajallaan? Onko laitaa, että terveet ja työkykyiset ihmiset laativat keskellä päivää tutkimuksia "itä-Karjalan itkijänaisten seksuaalisudesta"? (...) Valtiotieteelliset ja humanistiset tieteenalat voisi siirtää enenevässä määrin vapaaehtoisuuden pohjalta toimiviksi, urheiluseurojen mallin mukaan.

ja

Oikeasti valtsikan ja humanistisen opinto-oppaista voitaisiin pyyhkiä puolet pois, eikä yhteiskunta menettäisi mitään.

Myönnetään, näin punaista. Voi tietysti olla, että kyseessä oli trolli, mutta valitettavasti tiedän, että näin ajattelevia ihmisiä on oikeasti olemassa. Muistan kun joskus kauan sitten abiturienttina kerroin lukion opettajalleni, että pyrin opiskelemaan teoreettista filosofiaa. Opettaja liikuttui melkein kyyneliin ja sanoi, että on niin iloinen, kun joku vielä uskaltaa opiskella humanistisia aloja. En tuolloin ymmärtänyt hänen kommenttiaan. Minähän vain menin opiskelemaan sitä mikä kiinnosti. Nykyisin ymmärrän hyvin selvästi mitä hän tarkoitti.

Kyllä, olen pätkätyöläinen enkä ole oikeastaan koskaan tehnyt täysin koulutustani vastaavaa työtä. Joskus yön pimeinä tunteina on mielessä käynyt, että ehkä olisi pitänyt opiskella jotakin hyödyllisempää. Mutta koskaan en ole tosissani katunut. Kun valmistuin yliopistosta piti Aili Nenola kauniin puheen jonka hän päätti sanoihin "Pysykää ihmisinä, pysykää humanisteina!"

Voin milloin tahansa sanoa ylpeänä, että olen humanisti. Olen lukenut teoreettista filosofiaa, uskontotiedettä, naistutkimusta, yleistä kirjallisuustiedettä. Kyllä, olen köyhä. Kyllä, en ehkä tuota tälle yhteiskunnalle suuresti rahalla mitattavia asioita. Mutta olen eturivissä taistelemassa sen oikeuden puolesta, että tässä yhteiskunnassa on muitakin kuin kovia, talouden sanelemia arvoja.

Tuntuu siltä, että yhteiskuntamme on koko ajan kovenemassa. "Normaalin" ja "tarpeellisen" ihmisen raamit pienenevät jatkuvasti. Jos voit osoittaa olevasi hyödyllinen ja tuottava saat olla olemassa. Töitä et tosin ehkä silloinkaan saa, ainakaan pysyvää virkaa. Rotkirch kirjoitti:

Olisi pitänyt koota saamani reaktiot kertoessani uudesta työstä. "Mitä - virka? Ihan oikea virka? Siis virka?!" Ja kuvata ilmeet. Miten uutinen järkevästä työpaikasta voi olla niin harvinainen, ettei siihen voi ensi kuulemalta uskoa? Tässä osaajien luvatussa maassa.

Tuntuu hämmentävältä, että yhä tänä päivänä humanististen tieteiden täytyy taistella oikeudesta olemassaoloonsa. Tuntuu, että vieläkin joidenkin ihmisten on vaikea hyväksyä sitä, että humanistit eivät aina käytä samanlaisia mittausmetodeja kuin biologit. Tulokset joita ei voi osoittaa excell-taulukossa ovat jotenkin arveluttavia. Luulen, että useat näistä humanisti-allergikoista eivät näe mitä kaikkea humanistinen tutkimus on yhteiskuntaamme tuonut. Olisiko tämän hetken maailmanpoliittinen tilanne erilainen, jos uskontotiede olisikin ollut pakollinen aine peruskouluissa ympäri maailman? Tai toisaalta minkälainen mahtaisi olla maailma, jossa kukaan ei olisi tehnyt queer-tutkimusta? Jos humanistiset tieteet pyyhittäisiin pois yliopiston opetusohjelmasta, tai jos niitä saisi opiskella vain "vapaa-ajallaan" olen aivan varma, että esimerkiksi mielenterveysongelmat lisääntyisivät räjähdysmäisesti. Ei siksi, että humanistinen tiedekunta olisi jonkinlainen avohoitopaikka kaikille reppanoille, vaan koska humanistiset tieteet puolustavat ihmisen monimuotoisuutta ja antavat meille tästä maailmasta sellaista tietoa joka mm. vähentää homofobiaa ja vieraiden kulttuurien pelkoa, auttaa ottamaan oppia historiasta, helpottaa eksistentiaalista ahistusta ja opettaa ajattelemaan kriittisesti. Ihmisyys ei ole vain talouskasvua ja toisaalta kuten Räty kirjoittaa:

Relander muuten muistutti tuolla yliopistolla, että esim. valtio ja markkinatalous on keksitty yliopistoissa. Ei ehkä queer-tutkimuksen piirissä, mutta tuskin insinööritieteissäkään.

Täytyy olla ihmisiä, jotka sanovat ääneen, että on sellaisiakin hyödyllisiä asioita joita ei voi mitata taloudellisesti. On sellaistakin hyödyllistä tietoa, joka ei suoraan näy bruttokansantuotteessa. Humanististen tieteiden vihaajat vihaavat usein myös taidetta. Kyllä kirjottaa saa ja maalata, kunhan sen tekee omalla ajalla ja rahalla. Mutta minkälainen on yhteiskunta jolla ei ole varaa taiteeseen? Lukekaa vaikka "Farenheit 451" niin tiedätte.