Tuntuu hieman kummalliselta mennä vieraisille omaan nukkekotiinsa. Kaikki näytti kovn suurelta ja oudolta (…) mutta siihen tottui pian. 

Mahduimme kaikki mainiosti ruokasalin pöydän ääreen. Lautasia ja lasejakin riitti jokaiselle. Sitten isoäiti Vaaksanheimo luki adventtitekstin ja rouva Vaaksanheimo kantoi ruoan pöytään.

Paistina oli kokonainen nakkimakkara, emmekä jaksaneet syödä siitä puoliakaan. Oli puolikas perunaa, joka oli pilkottu kuutioiksi, ja minä söin niitä ainakin kolme. Kokonaista hernettä en mitenkään jaksanut syödä ja lipeäkalan hitunen teki myös jo tiukkaa.

Sitten oli vielä riisipuuroa, herkkuani, ja pistelin poskeeni kokonaisen riisiryynin.

 

Yksi lapsuuteni rakkaista kirjasarjoista on tietenkin Marjatta Kurenniemen kirjoittama sarja Onnelista ja Annelista. Kirjassa "Onnelin ja Annelin talvi" tyttöjen luokse muuttaa aseumaan ihan hirmuisen pieni perhe, herra ja rouva Vaaksanheimo sekä heidän lapsensa. Vaaksanheimo-parat asuivat aikaisemmin aivan erinomaisessa asunnossa kiviaidassa "varsin kaukana täältä", mutta sitten tietä levennettiin ja kiviaita purettiin pois. Siinä menivät pikkiriikkiset perintöhuonekalut ja herra Vaaksanheimon miniatyyrinen kirjasto sen sileän tien.

Onneksi Vaaksanheimot kuitenkin pääsevät asumaan väliaikaisesti Onnelin ja Annelin nukkekotiin. Ja onneksi tyttöjen naapurissa asuvat Tingelstiina ja Tangelstiina, joiden yllätyskana on muninut aivan erikoisen munan. Sen avulla Onneli, Anneli ja kaikki Ruusukujan muutkin asukkaat muuttuvat hekin aivan pikkiriikkisiksi ja mahtuvat nukkekotiin viettämään joulua yhdessä Vaaksanheimojen kanssa.

 

Ja äkkiä (…) juoksi sorkat kopsaten pieni valkoinen poro vetäen perässään pulkkaa, jossa istui ilmielävä punahiippainen ja valkopartainen joulupukki - ei: joulupikku!

- Onko täällä ollut kilttejä lapsia? joulupikku kysyi sidottuaan poron portaan pieleen.

 

Oi Onnelin ja Annelin ihanaa pientä joulua nukkekodissa! Ja lahjoja jakava joulupikku! Jos vielä joskus löydän jostain yllätyskanan, niin lähden samantien juuri näihin joulujuhliin!

 

(Kuvitus tietenkin ihanan Maija Karman.)