Tämän kirjoituksen kommenteissa Ninja suositteli Anna Ahmatovaa, joten pakkohan siihen oli tutustua. Ja tykkäsin kyllä paljon, kiitos suosituksista!

Löysin parikin runoa, jotka kuulostivat kovasti tutulta ja sitten tuli sellainen hämärä olo, että olikohan Ultra Bra tehnyt näistä runoista lauluja? Tässä yksi kaunis ja surullinen.



Älä pelottele julmalla kohtalolla,
älä puhu pohjoisen suuresta tyhjyydestä.
Nyt me juhlimme yhdessä ensi kertaa,
ja se juhla on nimeltään - ero.
Mitä siitä jos emme aamua kohtaa,
jos kuu ei vaella yllämme;
tänään ojennan sinulle lahjat
joista ei ole kuunaan kuultu:
kuvajaiseni vedessä ennen yötä
kun virta ei vielä nuku,
katseen joka ei jaksanut nostaa
tähteä takaisin taivaalle,
kaiun nuutuneesta äänestä
joka kerran oli kesäisen tuore -
jotta voisit värisemättä kuulla
varisten juoruilun ympäri Moskovaa
ja kostea lokakuinen päivä
olisi ihanampi toukokuuta...
Muista minut kalleimpani,
ainakin ensilumeen asti.

(suom Marja-Leena Mikkola)


(Niin ja nyt jos vain maltan olen viikon verran pois koneen äärestä. Lukekaa kaikkea ihanaa ja hyvää kirjallisuutta sillä välin. Muisk!)