Niinhän tässä sitten kävi, että heti kun ajattelin taas aloittaa blogini päivityksen, niin tytär sairastui uudelleen oksennustautiin. Sen edellisen oksennustaudin takiahan päätin pitää syyslomani ja nyt sitten taas. Täytyy toivoa, että tällä kertaa emme sairastu koko perhe. Nyt se pieni kirppu on kuitenkin nukkumassa, joten sananen Riku Korhosen kirjasta "Hyvästi tytöt".

Tämä oli ensimmäinen Korhoselta lukemani kirja ja täytyy valitettavasti sanoa, että en kyllä täysin vakuuttunut. Kirja oli oivaltava ja hauskakin, mutta siinä oli jotain hyvin samaa kuin Miika Nousiaisen "Vadelmavenepakolaisessa". Vitsi ei ehkä kantanut ihan läpi kirjan. Oikeastaan tykkäsin "Vadelmavenepakolaisesta" vielä paljon tätä Korhosta enemmän. Ei "Hyvästi tytöt" ollut huono lainkaan, osa sen kertomuksista oli hyvinkin koskettavia ja hienoja, mutta jossain vaiheessa teksti vain alkoi tympimään. Odotin kai jotakin aivan muuta tai ehkä en vain ollut tarpeeksi hyvällä tuulella. Jotenkin kirja ei vain iskenyt.

Idea oli mielestäni hyvä. Mies täyttää kolmekymmentäkuusi vuotta ja tajuaa, etteivät nuoret naiset, siis tytöt, enää huomaa häntä kadulla. Entisestä hurmurista on tullut näkymätön. Ahdistuksissaan hän alkaa sitten käymään läpi elämänsä tyttöjä ja niitähän riittää. Tarinat entisistä tyttöystävistä ovatkin sitten täyttä fantasiaa ja villejä seikkailuja. Osa jutuista pistää nauramaan ääneen, osa tuntuu hieman keksimällä keksityiltä.

En kuitenkaan luovuta. Nyt mieleni tekee todella lukea "Kahden ja yhden yön tarinat", sillä siitä kirjasta olen kuullut pelkkää ylistystä. Jospa tykkäisin sitten siitä enemmän.

Huomasin, että meitä lahjapuodin miespuolisia kanta-asiakkaita oli useita. Aloin tunnistaa kasvoja. Seisoimme hyllyjen välissä hämillämme rykien. Olimme tutkivinamme tavaroita, halusimme lahjapuodin tyttöä ja päädyimme hankkimaan noitarumpukoristeisia hatturasioita, hirven muotoisia serviettitelineitä, kuukkelimukeja, kristallisia delfiinituulikelloja, makkaratikun kärkiosia, venetsialaisnaamareita, kyynärpäälämmittimiä, kurpitsalyhtyjä, tuoksuvahasta muovailtuja kettuja, Elvis-kalvosinnappeja, havajilaisia leiköynnöksiä ja muovisia hummereita jotka lauloivat It's Raining, It's Pouring, kun niiden pyrstöä painoi sormella.