Kuka tuntee joulupukin?

 

WSOY:n kokoelmasta "Topeliuksen satuhelmiä" löytyy useitakin talveen ja jouluun liittyviä tarinoita ja runoja. Oma tyyttäreni on vielä liian pieni pitkille tarinoille, mutta itse tykkään lueskella näitä Zacharias Topeliuksen klassikoita aina silloin tällöin. Yksi tarinoista kertoo meille todellisen joulupukin historian. Tarinan alussa kertoja haastaa lukijan miettimään mistä joulupukki on oikein lähtöisin.

 

Kuka joulupukki sitten on? Niin, jospa sen tietäisi! Lyön vetoa kolmekymmentä pussillista rusinoita yhtä vanhaa luumunkiveä vastaan, että sinä et osaa sanoa minulle kuka joulupukki on. Jos sinä tiedät sen, niin voitat ne kolmekymmentä pussillista; mutta jos sinä et tiedä sitä ja minä tiedän, niin minä olen voittanut sinulta luumunkiven. Enkä vain kiveä vaan myös luumupuun, joka siitä kivestä kasvaa. Enkä vain puuta vaan kaikki ne luumut, jotka aikaa myöten siinä puussa kasvavat. Enkä vain kaikkia niitä luumuja, jotka kasvavat siinä puussa, vaan kaikki ne puut jotka kasvavat näistä luumuista ja kaikki ne luumut, jotka voivat kasvaa näissä lukemattomissa puissa ja kaikki ne puut ja luumut jotka aikojen kuluessa voivat kasvaa näistä lukemattomista luumuista - sanalla sanoen kaikki luumut. Luulen, että mietit asiaa.


Mahtava aloitus sadulle! Mutta kuka kumma joulupukki sitten on? Kannattaa tietenkin lukea itse Topeliuksen sadusta, mutta jos et pelkää spoilereita niin voin sen tässä paljastaa:

 

Tallissa aasien joukossa seisoi pukki, jolla oli lämmin ja tuuhea turkki mitä pehmeintä villaa. Maria sanoi pukille: - Hyvä ystävä, anna minulle vähän villoja suuresta turkistasi, jotta saisin lämmittää pientä palelevaa lastani!

Mutta pukki oli tyly ja taipumaton. - Oma itse on jokaisen paras ystävä, hän vastasi, - minä tarvitsen itse turkin lämpimikseni. Eikä hän antanut Jumalan äidille yhtäkään suortuvaa yltäkylläisyydestään.

Silloin kuuli tuo kovasydäminen ja itsekäs pukki äänen lausuvan hänelle:

- Pukki parka, et tiedä, mitä olet tehnyt: olet kieltänyt Jumalan pojalta suortuvan omasta yltäkylläisyydestäsi sinä yönä, jona hän syntyi; sen vuoksi pitää sinun tästä lähtien kiertää jokaisena jouluyönä rauhattomana ympäri maailmaa vilussa ja pakkasessa. Turkkisi ei sinua suojele, sinä palelet ja turhaan anot jotain lämmintä suojaksesi. Niin sinun on sovitettava rikoksesi pikku lapsia kohtaan, kunnes heidän rukouksensa vapauttavat sinut.

 

Niinpä. Jouluöisin kannattaa aina auttaa vastasyntyneitä palelevia lapsia. Jos sellaisia ei kuitenkaan osu vastaan, voi auttamisen suorittaa varmasti myös vaikkapa Unicefin kautta. Ohjeet löytyvät täältä.

 

Kirjan on kuvittanut Leena Lumme ja kääntäjinä ovat toimineet V. Tarkiainen, Valter Juva ja Ilmari Jäämaa.