Elämme jännittäviä aikoja. Tai siis tuo tyttäremme elää, vaikkei tiedäkään sitä vielä. Kesäloman saapuessa on nimittäin suunnitelmissamme vieroittaa lapsi lopullisesti tutistaan. Emme muutenkaan anna lapsen käyttää tuttia kuin tämän nukkuessa, mutta jos tyttö saisi itse valita kulkisi hän ympäri vuorokauden kaksi tai kolme tuttia jatkuvasti suussaan. Tähän on siis pian tulossa loppu. Lapsi-parka.

Olen yrittänyt valmistella tyttöä tähän tulevaan tragediaan lukemalla asiaa käsittelevää kirjaa "Heippa, tutti!", jossa Nori-kissa kadottaa tuttinsa. Tutin löytävät vuorollaan Ella Elefantti, Kaisa Kana ja muut Norin ystävät, jotka keksivät erilaisia tapoja käyttää tuutia (mm. kärsäkoruna tai saparosinkona). Kun Nori viimein saa käytössä nuhjaantuneen tuttinsa takaisin tulee hän siihen tulokseen, että voikin oikeastaan luopua koko tutista, kun kerran on jo niin iso kissa, ettei enää tarvitse tuttiaan. Lopussa tutti sitten lähetetään ilmapallon mukana taivaalle. 

Lapseni pitää kirjasta kovasti, mutta lukee sitä aina kovin totisena. Kirjan teema on selvästi vakava ja jännittävä. Saa nähdä kuinka meidän kesän tullessa käy, kun on aika lähettää omat tuttimme taivaan tuuliin. Raportoin asiasta lisää, kun se on ajankohtaista.