Hmm, kai sitä on tästäkin kerrottava...

Olen innokas ja aktiivinen jäsen eräässä melko suljetussa ja überhienossa kulttuurikerhossa. Kerhomme koostuu vajaasta kymmenestä ihmisestä, joista osan olen tuntenut jo yli 15 vuotta. Kerhotapaamisissa (syömme paljon ja juomme paljon ja) harrastamme tietysti kulttuuria. Viimeksi kävimme yhdessä katsomassa Suomenlinnassa KOMin esityksen "Täällä Pohjantähden alla". Olen yleensä kulttuurikerhomme itkemisvastaava, joten tuli toki tuollakin nyyhkytettyä. Hieno esitys kyllä! (Ja, juu, en ole lukenut kirjaa. Sain aikoinaan niin hirveät tylsyys-kuolema-traumat "Tuntemattomasta sotilaasta", että en ole vieläkään pystynyt lukemaan enempää Linnan kirjoja.) Muita kulttuurikerhomme rientoja ovat tänä vuonna olleet mm. Erkki Otsmanin Edith Piaf-konsertti Lostarissa sekä G'n'R:n konsertti, jonne en tosin itse osallistunut vaan lähdin mieluummin Roskildeen.

Kun sitten kuulin, että kerhomme laajentaa työtään myös kirjallisuuden puolelle olin tietenkin innoissani. Hienoa, meistä tulee kirjakerho! En vieläkään tiedä kenen idea oli, että keskittyisimme kirjallisuuden kentällä kuitenkin vain tietynlaisiin kirjoihin eli tarkemmin sanottuna erityisen huonoihin lasten- ja nuorten kirjasarjoihin.

Ensimmäisenä otimme käsittelyyn Merja Jalon legendaarisen Nummelan ponitalli -sarjan. Tapasimme muutama viikko sitten Nuuksiossa, jossa (söimme ja joimme ja) samoilimme luonnossa ja keskustelimme Nummelan ponitallista. Jokainen oli valinnut yhden kirjan, jonka esitteli muille kerhomme jäsenille. (Jos oli unohtanut lukea piti keksiä päästä.) Itse olin lukenut  "Linnavuoren aaveratsastajat" jossa, voi pojat, oli kyllä vauhtia ja vaaratilanteita. Siinä mm. kaivettiin esiin viikinkien vanhoja aarteita, pelättiin aaveratsastajia, pussailtiin ja ihan vähän ratsastettin välillä.

Kaiken kaikkiaan kirjakerhomme päätyi mm. seuraaviin johtopäätöksiin kirjasarjasta:

-Kirjoissa on hevosia ja ratsastusta yllättävän vähän. Muu aika selvitellään rikoksia.

-Kirjoja on julkaistu kohta kahdenkymmenen vuoden ajan, eivätkä päähenkilöt ole vanhentuneet päivääkään. (Tästä emme tosin ole varmoja, sillä kirjoissa viitataan hyvin epämääräisesti henkilöiden ikään. Ilmeisesti on kyse yläasteikäisistä.)

-Yläasteikäisten tyttöjen ja näiden täysi-ikäisten ratsastuksenopettajien väliset romanssit herättivät kerholaisissamme kummastusta ja epäluuloa. Tosin emme voi niitäkään suoralta kädeltä tuomita, sillä kirjoissa ei todellakaan kerrota tarkkaan minkä ikäisiä henkilöt ovat.

-Kirjoissa on lauma toisistaan vaikeasti erotettavia tyttöjä ja 1-2 poikaa, joista kerrotaan erittäinkin yksityiskohtaisesti.

-Tyttölaumat pyörtyilevät jatkuvasti näiden 1-2 pojan käsivarsille. Tytöt myös kiljuvat taukoamatta.

-Erityismaininnan ansaitsi Merja Jalon kyky ujuttaa jokaiseen kirjaan jokin ulosteisiin liittyvä teema. Jokaisessa kirjassa joku kaatuu hevosenlantaan, astuu koiran jätöksiin tai saa päähänsä linnunkakkaa ja tätä kauhistellaan aina usean sivun verran.

 

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että oli kyllä paras kirjakerhon kokoontuminen, jossa olen koskaan ollut! Kiitos kaikille! Nuuksio oli kaunis ja sienipiirakka hyvää. Onnistuimme päivitämään romanssit ja uudet työpaikat ja talon rakentamiset ja silti käyttäytymään kuin teinit. Jäi niin hyvä mieli. Enkä olisi kyllä ikinä uskonut, että saimme näistä kirjoista niin paljon irti! Aivan mahtavaa! Ja oliko se niin, että seuraavaksi luetaan joku Viisikko?