Kun ei jaksa enää kirjoittaa, on muistettava.
Kun ei jaksa enää valokuvata, on nähtävä mielen silmillä.
Kun ei jaksa enää lukea,
on oltava täynnä kertomuksia.
Kun ei jaksa enää puhua,
on soitava.
Kun ei jaksa kävellä, on lennettävä.
Ja kun se aika tulee, on luovuttava muististaan,
sielunsa silmistä, lakattava soimasta,
oltava hiljaa ja pantava siivet suppuun.
Mutta miten tahansa käykin, kertomus jatkuu ja jatkuu.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.