Tervetuloa takaisin kirjallisen teehuoneen pariin! Tällä kertaa teille on katettu maukas venäläinen teepöytä!

Tee saapui Venäjälle alunperin 1600-luvulla, kun Mongolian hallitsija toi sen mukanaan lahjana tsaarille. Aluksi säkillinen kuivattuja lehtiä ei oikein vakuuttanut lahjana, mutta lopulta tee löi itsensä läpi Venäjällä ja nykyisin jopa yli 80 % venäläisistä juo teetä päivittäin. Siis aivan järjetön määrä teefaneja!

Venäläiseen teepöytään kuuluu tietenkin ehdottomasti samovaari. Sitä ei juuri nyt oheisessa kuvassa näy, mutta kirjallisessa teehuoneessamme on toki useita toinen toistaan kauniimpia vanhoja venäläisiä samovaareja. Samovaarin päälle asetetaan pieni teekannu, jossa haudutetaan hyvin vahvaa mustaa teetä. Asiakkaan kuppiin kaadetaan hiukkasen tuota vahvaa teetä, jonka jälkeen teen juoja voi itse lisätä kuppiinsa haluamansa määrän samovaarissa keitettyä kuumaa vettä. Tällä tavoin jokainen saa juuri itselleen sopivan vahvuista teetä. Venäläiset eivät yleensä käytä teessään maitoa, mutta joukkoon saatetaan lisätä esimerkiksi marjoja, hilloa tai sokeria.

Venäläisen teepöydän kirjapino huojuu tietenkin korkeana. Dostojevski, Tolstoi, Tsehov, Nabokov, Ahmatova, Bulgakov, Pasternak, Gogol ja Gorgi noin niin kuin ensi alkuun. Rakastan vanhoja venäläisiä klassikoita kuin hullu puuroa! Mitä paksumpi ja kiihkeämpi kirja, sen parempi! Monissa näissä venäläisissä klassikoissakin muuten juodaan paljon teetä. Venäläistä nykykirjallisuutta en kuitenkaan tunne juuri lainkaan. Hyllyssäni odottaa oikeastaan vain yksi Victor Pelevinin kirja. Vinkkejä venäläisestä nykykirjallisuudesta otetaan siis vastaan!

Eli samovaari kuumaksi, taustalle balalaikka soimaan ja Raskolnikovin kimppuun!