Olen täällä usein ennenkin hehkuttanut Ville Rantaa, joten hänestä ei nyt sen enempää. Tällä kertaa keskityn kehumaan miehen "Kajaani"-sarjakuva-albumia. "Kajaani" kertoo Elias Lönnrotista, tuosta kunnioitetusta Kalevalan kerääjästä. Ja millaisia juttuja se miehestä kertookaan! "Kajaanin" Lönnrot on melkoinen reppana, joka poukkoilee yrittäen mielyttää kaikkia. Äiti jankuttaa ja valittaa, veli juopottelee, rakastajatar on naimisissa ja painostaa Eliasta karkaamaan kanssaan ja kaiken lisäksi Elias on jumittunut Kajaaniin, keskelle korpea ja lumikinoksia. Mikään ei oikein innosta, oikeusjuttuja on niskassa vaikka kuinka ja traagisuutta riittää.

"Kajaani" ei ole missään nimessä elämäkerta, eikä siinä kuvata Kalevalan keruuta juuri lainkaan. Elias Lönnrot kuvataan kuin kuka tahansa, tunnollinen mutta erehtyväinen lääkäri, jolla nyt ei aina mene ihan kymmentätuhatta.

Vaikka hahmot ovat jokseenkin tuttuja, niitä lankeavia piikoja ja juopporetkuja, joita suomalaisesta kirjallisuudesta runsaasti löytyy, on näissä Rannan ihmisissä jotain ihan hirveän sympaattista. Koska en osaa analysoida piirroksia minkäänlaiselta taiteelliselta kannalta en tiedä miksi Rannan piirrosjälki viehättää itseäni niin kovin. Se vaan on jotenkin hyvin humaani ja kohdetta kunnioittava. Ja ihmiset tuntuvat kovin eläviltä, eivät miltään historiallisilta jäänteiltä. Ehkä se johtuu hahmojen ilmeistä, Ranta nimittäin onnistuu muutamalla viivalla ilmaisemaan paljon. Ja tietenkin myös dialogi on elävää.

"Kajaanissa" on jotakin hyvin novellimaista. Se on lähes kolmesataa sivuinen kirja, mutta silti kyse ei ole klassisesta romaanista. Kyse on ennemminkin hetkistä Lönnrotin elämässä. Kohtauksista Kajaanissa. Itsessäni ainakin heräsi kiinnostus Lönnrotia ja sarjakuvia kohtaan. Tällaisia albumeita lukisin mielelläni lisää! Vinkatkaapa omia suosikkejanne!