Olen heikkona tietynlaisiin naisista kertoviin kirjoihin. Kirjoihin, joissa kuvataan ystäväjoukkoa, joka on päätynyt yhteen sattuman oikusta ja joka on vuosien myötä päätynyt tukamaan ja kannustamaan toisiaan keskenäisistä eroavaisuuksistaan huolimatta. Hyviä ja suositeltavia tämän lajityypin kirjoja ovat eismerkiksi Rebekka Wellsin "Jumalaiset Jajasiskot", Margaret Atwoodin "Ryövärimorsian" (ankeasta nimestään huolimatta todella hyvä kirja!) tai Amy Tanin "Ilon ja onnen tarinat".

Saman lajityypin ankeampi vaihtoehto on Karen Joy Fowlerin "Jane Austin-lukupiiri". Jotenkin kuvittelin, että juuri tällaisesta kirjasta pitäisin. Joukko naisia (ja yksi mies) kokoontuvat yhteen keskustelemaan kirjallisuudesta ja elämästä. Pettymyksekseni tajusinkin, että vaikka tällaisesta lajityypistä pidän niin saman homman voi todellakin kirjoittaa monella eri tavalla. Siinä missä Atwood on mielestäni yksi viime vuosikymmenien tärkeimpitä kirjailijoita on tämä kirja "pelkkää" viihdettä ja jotenkin erityisen junnaavaa ja tylsää sellaista. Sääli. Kirjan rakenne on jopa melko samanlainen kuin "Ilon ja onnen tarinoissa" tai "Jumalaisisssa jajasiskoissa", jokaisesssa luvussa keskitytään yhteen naiseen ja hänen elämäänsä, mutta vaikka rakenne noissa toisissa kirjoissa toimii, tuntuu se tässä jotenkin päälleliimatulta ja väkisin pukerretulta. No jaa, ihan sympaattinen kirja, jos jotakin tällaista on pakko päästä lukemaan, mutta jos ei ole ihan pakko, niin älä turhaan vaivaudu.