Nora: Kotimme ei kuitenkaan ole ollut muuta kuin leikkimökki. Olen täällä ollut sinun nukkevaimosi, kuten kotona olin isän nukkelapsi. Ja lapset taas ovat olleet minun nukkejani. Minusta oli hauskaa, kun leikit kanssani, niin kuin sinusta tuntui hauskalta minun leikkiessäni lasten kanssa. Sellaista on avioliittomme ollut, Torvald. (suom. Eino Palola)

 

Olen vältellyt tämän Henrik Ibsen-teeman aloittamista, koska päätin esitellä ensimmäisenä miehen suurimman klassikon "Nukkekodin". Luettuani näytelmän nyt taas pariin otteeseen tajusin sen olevan niin suuri klassikko ja niin perusteellisesti ja moneen kertaan pureskeltu, etten keksinyt kirjasta juuri mitään mielenkiintoista tai omaperäistä sanottavaa. Monet ovat lukeneet näytelmän koulussa tai nähneet näytelmän teatterissa ja lopuillakin on varmaankin jonkinlainen käsitys siitä mistä "Nukkekoti" kertoo. Yritetään silti.

"Nukkekoti" julkaistiin ja esitettiin näyttämöllä ensi kertaa 1879. Se on kolmenäytöksinen kertomus päällisin puolin onnellisesta perheestä valmistautumassa joulun viettoon. Päähenkilö on perheen äiti Nora, joka on näytelmän alussa kuin pieni iloinen lintu, joka lennähtelee asunnossa sinne tänne ja johon aviomies Torvald suhtautuu huvittuneen alentuvasti. Näytelmän edetessä tulee kuitenkin ilmi, että Noralla on salaisuus, jota hän ei halua miehensä saavan selville. Salaisuuden paljastuessa kärjistyvät avioparin välit ja kulissit tippuvat alas ropisten. Näytelmän dramaattisessa ja kuuluisassa lopussa Nora jättää aviomiehensä ja lapsensa voidakseen elää rehellisesti ja aidosti ja tutustuakseen ensimmäistä kertaa elämässään omaan itseensä. 

Näytelmä herätti aikoinaan suurta kohua ja sitä kritisoitiin kovasti. Saksassa Noran päätös jättää perheensä koettiin niin mahdottomana, että näytelmää kieltäydyttiin esittämästä siihen asti, että Ibsen lopulta suostui kirjoittamaan näytelmälle vaihtoehtoisen lopun, jossa Nora murtuu ja katuu valintaansa. Tosin myöhemmin kirjailija kertoi katuvansa tätä vaihtoehtoista loppua syvästi. Näytelmä muuten perustuu ainakin jossakin määrin Ibsenin ystävän Laura Kielerin elämään.

Näytelmä on edelleen yksi suurista feministisistä klassikoista, vaikkei Ibsen sitä välttämättä sellaiseksi tarkoittanutkaan. Ibsen käsittelee monissa näytelmissään ihmisten erilaisia elämänvalheita, tapoja joilla ihmiset sumuttavat toisiaan ja itseään. Tähän teemaan "Nukkekoti" sopii täydellisesti. Sen keskeisiä teemoja ovat teeskentely ja kulissit. Onnellinen avioliitto, joka on rakennettu valheelle. Ilo, josta puuttuu aito rehellisyys. Ja se kuinka kulissien vihdoin romahdettua on mahdotonta jatkaa elämää valheessa. On pakko löytää jotakin muuta.

 

Helmer: Jätät miehesi ja lapsesi! Etkä ajattele mitä ihmiset sanovat!

Nora: Siihen en voi kiinnittää mitään huomiota. Tiedän vain, että tämä on minulle välttämätöntä.

Helmer: Tämä on kuohuttavaa! Voitko sillä lailla pettää pyhimmät velvollisuutesi?

Nora: Mitä sinä pidät pyhimpinä velvollisuuksinani?

Helmer: Täytyykö minun sanoa se sinulle! Eivätkö ne ole velvollisuutesi miestäsi ja lapsiasi kohtaan?

Nora: Minulla on toisia yhtä pyhiä velvollisuuksia.

Helmer: Ei ole. Mitä ne voisivat olla?

Nora: Velvollisuudet itseäni kohtaan.

Helmer: Olet ennen kaikkea vaimo ja äiti.

Nora: Siihen en enää usko. Uskon, että olen ennen kaikkea ihminen, minä, yhtä hyvin kuin sinä, - tai että ainakin koetan tulla ihmiseksi. Tiedän kyllä, että useimmat katsovat sinun olevan oikeassa, Torvald, ja että kirjoissa on jotakin sellaista. Mutta en enää voi tyytyä siihen, mitä useimmat sanovat ja mitä kirjoissa sanotaan. Minun on itseni ajateltava asioita ja saatava niistä selko.

 

Luulen, että juuri tästä syystä pidän itse Ibsenistä niin kovin. Hän pakottaa ihmiset ajattelemaan itse. Hän osoittaa millaisia inhimillisiä tragedioita valheellisuus ja itsepetos saa aikaan ja osoittaa, että vaikkei rehellisyys ja aitous ole helppoa, on se loppujen lopuksi ainoa tapa elää. Tähän perustuu mielestäni myös Ibsenin feminismi. Hänen näkökulmastaan naiset ovat yksinkertaisesti ihmisiä siinä missä miehetkin. Perinteet tuovat naisille ja miehille erilaisia naamioita ja erilaisia elämänvalheita.

"Nukkekoti" on hieno ja tärkeä klassikko. Odotan kovasti sitä, kun miehen näytelmät kahlattuani siirryn lukemaan näytelmistä tehtyjä tutkimuksia. Sitä odotellessa suosittelen Penjamin hienoa "Nukkekodin" analyysia täältä.