Lehti jota vihaan, mutta johon törmää aina ja kaikkialla, jos uskaltaa kotoaan poistua. Tänään sen kansi oli taas oikein erityiskaunis. Ensin se yksi mies joka tappoi vaimonsa. Sitten tämmöinen toinen mies, joka kuristi entistä kihlattuaan. Ja taisi siellä olla taas tämä kolmaskin mies, joka onkin koko kansan oma vaimonhakkaaja.

Mikä näitä miehiä perkele vaivaa? Minkä logiikan mukaan kannattaa mätkiä sitä ihmistä jota rakastaa? Miksi vaimonhakkaus kuuluu suomalaiseen perinteeseen yhtä tiukasti kuin sauna ja joulupukki? Aina tasaisin väliajoin alkaa suututtaa ja tulee niin voimaton olo tästä typeryydestä. Luin aikoinaan lukiossa Maria Jotunin "Huojuvan talon", koska halusin edes hiukan ymmärtää tätä perheväkivalta-kuviota. No, eipä auttanut. Inhosin koko kirjaa.

Ja juu, olen jo aikuinen ja olen nähnyt elämää jo enemmän. Tiedän, ettei maailma ole mustavalkoinen ja tiedän, että ihmiset tekevät virheitä, mutta silti tämä vaimonhakkaus on musta piste, jota en ymmärrä. En edes halua ymmärtää. Joku raja se on minunkin ymmärryksessäni. Saatana.