Kuten niin monissa muissakin lapsiperheissä, myös meillä väännetään jatkuvasti kättä siitä, mitä syödään päivälliseksi. Kuka päättää ja kenen lempiruokia syödään eniten? Jos tytär saisi päättää söisimme pelkästään kalapuikkoja ja lettuja. Ehkä silloin tällöin kaupan lisää-vain-vesi-tomaattikeittoa. Niin ja tietysti lihaa. Minä ja mies syömme vain kasviksia ja kalaa, mutta olemme päättäneet, että esim. tarhassa lapsi saa syödä mitä haluaa. Kasvisyönti ei ole Norjassa edelleenkään kovin yleistä, eikä "lihattomalle" lapselle yleensä löydy sopivia vaihtoehtoja. Tarhassa lapsi on siis päässyt erilaisten liharuokien ja -leikkeleiden makuun ja söisi niitä mielellään kotonakin. Lapsi-parka, sillä vanhemmat eivät kuitenkaan suostu valmistamaan muuta kuin kasviksia ja kalaa.

Ja niin kuin monet muutkin lapset, on myös meidän tyttäremme melkoisen ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaa. Siksi toisinaan tuntuu, että olen jo unohtanut kaikki ihanat erilaiset maut, koska niitä voi niin harvoin kokkailla koko perheelle.

Tähän kyllästyneenä kaivoin taas esille maailman ihanimman keittokirjan Virginie Besancon "Aurinkokeittiöni - Välimerellisiä kasviruokia". Kirjassa on paljon toinen toistaan ihanampia kasvisruokien ohjeita, mutta niitäkin tärkeämpiä ovat kokkaamiseen innostavat ihanat valokuvat! Kaikki on niin kaunista ja herttaista ja viihtyisää. Välimeren auringon alla on aikaa kävellä hitaasti torille, ostaa tuoreita kasviksia ja kokkailla niistä herkullisia ruokia ihanassa pittoreskissa keittiössä. Minullekin tuollainen elämä!

Niin ja ensi viikolla ei varmasti syödä kalapuikkoja!