Kreetta Onkeli on ihana! ”Ilosen talon” luin joskus vuosikausia sitten muistaakseni muutamassa tunnissa ja ihastuin heti. Niin surullinen ja niin tosi ja rehellinen kuvaus. ”Tervetuloa paratiisiin” taas oli niin ahdistava, että inhosin koko kirjaa. Novellit kertoivat toinen toistaan surkeimmista ihmiskohtaloista. Hienosti kirjoitettu sekin, mutta ehkä liian inhorealistinen makuuni. Vai olinko vain itse sellaisessa tilanteessa, että en silloin kestänyt tuota ahdistusta?

Nyt luin kuitenkin Onkelin kolmannen kirjan ”Beige – Eroottinen kesä Helsingissä” ja täytyy sanoa, että kirja on loistava! Se kertoo pikkukaupungissa kasvaneesta Vapusta, joka päättää lukion ja lähtee Helsinkiin valmiina elämään villiä nuoruuttaan. Vapulla on selkeä kuva siitä minkälaista Elämä on, mutta hän ei itse mahdu tuohon hienoon kuvitelmaansa. Vappu on liian iso ja liian ujo, liikaa kaikkea eikä tarpeeksi mitään.


Oli hyvä asia syödä mutta huono asia lihoa. Käytin kotona isän housuja. Niistä ei mahtunut ylin nappi kiinni. Kädet ja jalat olivat kantamukset joita en voinut laskea. Tahdoin viedä tilaa hyvin vähän. Mieluiten en ollenkaan. Paitsi syötävä, myös mielipiteet suurensivat sanojaa. Yksi järkkymätön kannanotto vei olohuoneesta puolet. Suljin mielipiteeni sisälleni. Pian ne lakkasivat muodostumasta. Olemalla kiltti ja myötäilevä olin pienikokoinen. Mutta iso ei saanut olla sellainenkaan, herkkä. Minulta odotettiin ronskiutta. Varmuutta. Ihmisten kanssa en tiennyt mikä olin.


Onkeli kuvaa kirjassa moneen otteeseen sitä kuinka pieni naisen rooli tänä päivänä on. Tutkimusten mukaan monet syömishäiriöiset ovatkin kokeneet olevansa liikaa juuri Onkelin kuvaamalla tavalla, liian äänekkäitä, sellaisia joiden mielipiteet vievät olohuoneesta puolet. Vappu haaveilee ennen kaikkea villistä seksielämästä, muttei pysty lähestymään miehiä. Helsinki on liian suuri eikä Vappu ole tarpeeksi pieni. Hänen haaveensa ovat suoraan ”Sinkkuelämää”-TV-sarjasta mutta maailma hänen ympärillään ei. Ainoat ystävät ovat työkaverit kirjastosta. Harvinaisen epämielyttävät sellaiset.


-Irkussa on sellaista siroutta joka susta puuttuu. Liikkeissä ja olemuksessa erityisesti. Näen Irkusta heti että se on kaupungista ja sinä maalta. Älä ymmärrä väärin.

Tai

-Luulin sua toiseksi koska näytit huivi päässä kauniilta, hän sanoi. -Olet meikannutkin kauniisti. Joskushan lihavakin voi olla kaunis.


”Beige” on masentava kirja, mutta myös erittäin hauska. Se on täynnä mustaa huumoria, joka pehmentää absurdia murhenäytelmää. Vappu on hellyyttävä ja ärsyttävä. Isä ja työkaverit ovat kauheudessaan hillittömän hauskoja. Onkelin ihmiskuvaus on viiltävän tarkkaa ja kaiken kaikkiaan Vappu tuntuu erittäin uskottavalta hahmolta. Yhteiskuntamme pyörii tänä päivänä pitkälti seksin ympärillä ja samalla seksikkään ihmisen raamit ovat tiukemmat kuin koskaan. Ei ihme, että nuorta, kokematonta ja yksinäistä ahdistaa. Välillä tuntuu, että mediassa seksikkyys on suoraa verrannollinen ihmisarvoon. Jos et saa, olet turha. Onkelin kirja onkin hieno ja tärkeä vastalause tällaiselle ajattelulle. Kirjan ahdistavan tunnelman ja mustan huumorin läpi paistaa Onkelin humaani suhtautuminen ja lempeys. Lukijan tekee mieli ravistella ja halata Vappua. Ei maailma tällainen ole! Älä usko!

Erityisesti Helsinkiä Onkeli kuvaa tarkkanäköisesti ja raadollisesti. Helsingissä on olemassa vain jos on rahaa ostaa jatkuvasti jotakin. Helsingissä ei puhuta ääneen ellei sanota ”Sorry, I don't speak Finnish”. Helsingissä on hieman sisällä kun on asunut siellä kymmenen vuotta. Vaikka itse viihdyn täällä mainiosti voin silti melkein allekirjoittaa Onkelin näkemykset. Ei täällä yksin helppoa ole.


Bussinkuljettaja oli kysynyt keskustassa:

-Mosambik Avenue?
Se oli rasismia, toruttiin keskustassa, mutta minä ymmärsin sitä huumoria. Kantakaupungissa oli helppoa avata rajoja, puhua sivistyneesti ja avarakatseisesti. Siellä ei nähty mustia kuin siivoamassa ja työ tehtiin niin aikaisin, että akateemiset keskustelijat nukkuivat. Suomen kansainvälistyminen tapahtui Vuosaaressa, missä samassa rapussa asuivat rovaniemeläinen poliisi, somalialainen yksinhuoltaja, inkeriläisperhe, skitsofreeninen naispari susikoiran kanssa, konkurssin tehnyt mainosgraafikko, entinen rocktähti ja kirjailija.