Porras. Toinen porras. Portaat. Lisää portaita, joista tuli portaikko. Portaiden alapäässä peilejä ja aula, josta tuli peiliaula. Riveissä koukkuja ja nauloja, joista tuli naulakko. Ihmisiä ja ihmisten välejä, niistä välikkö. Joistakin oppilaista muodostui oppilaskunta, kaikista opettajista opettajakunta, henkilöistä henkilökunta, muutamista keskenään kahvia hörppivistä kuppikunta, ihmisistä ihmiskunta, sohvan vallanneilla oli oma valtakunta, jokaisella sisällään oma sisikunta.

Moona seisoskeli koulun seinän vieressä ja katseli kuinka ensimmäinen koulupäivä ajoi oppilaita sisään lukion ovesta.

 

Salla Simukan nuotenromaani "Ylivalotus" on Tapio ja Moona-sarjan viides osa. En ole itse lukenut aikaisempia osia, mutta sarja on alkanut aikanaan Prometeus-leiriltä, jossa Moona on ollut apuohjaajana ja Tapio uutena leiriläisenä. Houkuttaisikin lukea tuo sarjan ensimmäinen osa, sillä omilla sisaruksillani on pitkä historia "protulaisina" ja kun aikoinaan Amnestyllä työskennellessäni vedin paljon ihmisoikeuskasvatusta vierailin itsekin muutamaan kertaan Protu-leireillä. Joka kerta sain leireistä mukavan ja innostavan kuvan.

Tässä sarjan viidennessä osassa Tapio aloittaa samassa taidepainotteisessa lukiossa kuin ystävänsä Moona. Myös Moonan toinen ystävä Maija palaa takaisin kouluun. Sarjan edellisessä osassa Maija on jättänyt lukion kesken ja lähtenyt Venäjälle työskennelläkseen siellä lastenkodissa. Maijan palattua takaisin Suomeen käy ilmi, että hän on matkansa aikana tullut uskoon ja Moona joutuu miettimään muuttaako tämä heidän läheistä ystävyyttään.

Simukan kirja käsittelee monia nuortenkirjojen klassisia aiheita: ystävyyttä ja ihastumista, koulunkäyntiä, tulevaisuuden haaveita ja (uus)perhekuvioita. Näiden lisäksi läpi kirjan pohditaan myös uskontoa ja jumaluutta.

 

- Uskotko sä, että Jumala kutsuu kaikkia, niin kuin jotkut sanoo? Moona kysyi.

Hän oli miettinyt sitä monesti. Tavallaan tuntui epäreilulta, ettei häntä ollut vielä kutsuttu, jos kerran kaikkia kutsuttiin.

- Kyllä mä uskon. Mä luulen, että toi oli tavallaan mun kutsuni, ja mä vastasin siihen, Maija sanoi.

Sanat laskeutuivat hiljaisessa huoneessa kaiken ylle.

- Mua ei ole kyllä kukaan kutsunut, Tuulikki totesi.

- Ei muakaan, Moona sanoi.

 

Tykkäsin "Ylivalotuksesta" kovasti. Ennen kaikkea heräsi kiinnostus lukea sarjan edellisiäkin osia. Itseäni kiinnosti ennen kaikkea Maijan ratkaisu lähteä hyväntekeväisyystyöhön Venäjälle. Kuinka tämä ratkaisu on kuvattu edellisessä kirjassa?

Salla Brunou mietti kirjallisuusblogissaan olisiko kirja vähän liian lapsellinen lukioikäisille. Itselleni on omasta nuoruudestani kuitenkin jäänyt sellainen mielikuva, että nuoret lukisivat melkein aina itseään vanhemmista nuorista. Eli alakouluikäiset lukisivat yläkoululaisista kertovia kirjoja ja yläkoululaiset lukisivat lukiolaisista. Siinä mielessä kirja ei mielestäni ollut yhtään liian lapsellinen, vaan voin hyvin kuvitella sen sopivan erityisesti yläkoululaisille ja ehkä myös juuri lukion aloittaneille.

Jotain hyvin sympaattista tässä kirjassa oli. Pidin kovasti jopa kannesta ja kirjan ulkonäöstä. Mutta kovin lyhyeltä kirja tuntui. Johtuukohan se siitä, että kirja on osa kirjasarjaa vai olivatko nuortenkirjat tosiaan näin lyhyitä myös omassa nuoruudessani? Ei ehkä ihme, että luin niitä aikoinaan vähintään yhden päivässä.

Kaiken kaikkiaan tästä tuli samanlainen hyrisevä olo kuin Terhi Rannelan "Amsterdam, Anne F. ja minä" -kirjasta. Huomaan näitä uusia nuortenkirjoja lukiessani, että kaipaan tätä maailmaa valtavasti. Vaikka olen aina lukenut paljon ja kirjallisuus on aina ollut minulle tärkeää muistan, että juuri nuoruudessa koin kirjallisuuden jotenkin erityisen voimakkaasti ja tunnen siksi valtavaa sympatiaa nuortenkirjallisuutta kohtaan. Jos joku tässä maailmassa on tärkeää niin nuortenkirjallisuus!

Jokin aika sitten Salla Simukka pohdiskeli blogissaan sitä miksi nuortenkirjoja arvosteltaessa keskitytään edelleen vain kirjan teemaan ja aiheen mahdolliseen "opettavaisuuteen" eikä nuortenkirjoilta edes odoteta erityisen kekseliästä kieltä tai kirjallista kaanonia horjuttavia rakenteita. Mielenkiintoinen keskustelu! Käykääpä muutkin lukaisemassa se täältä.