Jared Caden kirja ”Agatha Christie katoaa” (”Agatha Christie And the Eleven Missing Days”) on juuri sellainen kirja jonka voisi vallan hyvin jättää lukematta. Siis jos ei ole ihminen, joka oikein erityisesti nauttii siitä kun taikatemppujen jekut paljastetaan ja mystiikka vesitetään jokapäiväiseksi tylsäksi puuroksi. Kirjan lähtökohtana on nimittäin selvittää mitä Agatha Christielle oikeasti tapahtui noiden ”kuuluisien yhdentoista päivän” aikana. Ai että mitä kuuluisat yksitoista päivää? No, eikö nyt jokaisen intohimoisen Christie-fanin pitäisi tietää!

Itse luin Christieni läpi teini-iässä ja vieläkin silloin tällöin palaan noiden kirjojen pariin. Christie on ehdottomasti suosikki-dekkaristini. Hänen kirjoissaan viehättää ennen kaikkea se romanttinen ja kodikas miljöö, jossa sireenipuskien takana vanhat viehättävät leidit sekoittavat rotanmyrkkyä aviomiestensä teehen. Oikein kunnon ”Arsenikkia ja vanhaa pitsiä”-tyyliin. Nykypäivän dekkareissa käsitellään aina niin kovasti yhteiskunnallisia ongelmia ja murhatkin tapahtuvat kovin traagiseen ja veriseen tyyliin. Christien kirjoissa murhista voi oikeasti nauttia ilman, että tarvitsee vaivata itseään suurilla moraalisilla pohdinnoilla.  Erityisesti, jos antaa tiettyjen hiukkasen poliittisesti epäkorrektien teemojen (kuten vaikkapa Christien intohimon kuolemanrangaistuksiin) mennä läpi sormien.

Teini-iässä olin niin suuri Christie-fani, että luin myös hänen omaelämäkertansa ”Vanha hyvä aikani” ja pidin siitäkin kovasti. Siinä noista yhdestätoista päivästä ei hiiskuttu mitään, mutta muualta olen lukenut niistä paljonkin.

1920-luvulla Agatha Christie, silloin jo dekkari-kirjailija, joskaan ei vielä kovin suosittu, siis katosi kotoaan yhdentoista päivän ajaksi eikä kukaan koskaan saanut täyttä selvyyttä mitä noiden päivien aikana tapahtui. Christien petollinen aviomies oli juuri kertonut Agathalle haluavansa avioeron ja pian tämän jälkeen Christie käynnisti autonsa ja ajoi pois kotoaan. Myöhemmin hänen autonsa löydettiin tieltä suistuneena, mutta naista ei näkynyt missään. Poliisivoimat ja vapaaehtoiset kansalaiset valjastettiin etsintöihin, jotka jatkuivat päiväkausia kunnes Agatha Christie vihdoin 11 päivän kuluttua löydettiin eräästä hotellista, jonne hän oli kirjautunut sisään miehensä rakastajattaren nimellä!

Mitä ihmettä tuona aikana oli tapahtunut? Oliko Agatha Christien aikomus tehdä itsemurha? Halusiko hän (murha-juonittelujen kuningatar kun oli) lavastaa miehensä tai tämän rakastajattaren syylliseksi omaan murhaansa? Suunnitteliko hän itse murhaavansa miehensä? Vai oliko hän yksinkertaisesti mennyt sekaisin, menettänyt muistinsa ja omaksunut miehensä rakastajattaren identiteetin? Tai toisaalta oliko kyseessä sittenkin nerokas julkisuuskampanja, jotta naisen kirjojen myynti saataisiin nousuun? (Ainakin viimeinen onnistui, halusi Christie sitä tai ei.)

Koko katoaminen on mielestäni jotenkin erityisesti Agatha Christien imagoon sopiva ihana hämärä salaisuus! Siksi en aio tässä teillekään paljastaa mistä kaikessa oli oikeasti kyse, mutta se täytyy sanoa, että tämän kirjan lukeminen oli melkoisen turhaa, tyhmää ja latistavaa. Paitsi, että kirjoittajan tyyli on rasittava (niin kuin elämäkerroissa lähes poikkeuksetta on) oli kirja myös sisällöltään harvinaisen tylsä. Ei mitään verrattuna Christien kirjoihinsa kirjoittamiin monimutkaisiin loppuratkaisuihin. Jos en muuta niin sen ainakin tästä kirjasta opin, että usein mehevä salaisuus vaan on niin paljon parempi kuin perinpohjin tutkittu laimea totuus.