Kerran toisensa perään huomaan kuinka elämä häiritsee tätä bloggausta. Työelämä tai työttömyys, kaaressa oksentava lapsi tai sen nukutushulinat, surut, ilot, kiire ja koko tämä korvissa humiseva elämänmeno aiheuttaa sen, etten ikinä ehdi päivittää blogiani niin usein kuin haluaisin. En ehdi kirjoittaa niin pitkiä ja tyhjentäviä tekstejä kuin haluaisin enkä etsiä mielenkiintoisia linkkejä. En koskaan ehdi valokuvata suosikkikirjojani niin mielenkiintoisissa ja yllätyksellisissä paikoissa kuin haluaisin, saatika kommentoida tarpeeksi muihin mielenkiintoisin kirjallisuusblogeihin. 

Aloitin blogini aikoinaan, koska halusin löytää jonkinlaista järjestystä siihen sekamelskaan, jonka jatkuva lukeminen saa aikaan aivoissani (ja kirjahyllyssäni). Toisinaan tuntuu kuitenkin siltä, että olen vain enemmän sekaisin kuin ennen. Sen jälkeen kuin aloitin bloggaamisen olen saanut uskomattomat määrät vinkkejä hienoista kirjoista. Kun kerron tutustuneeni yhteen kirjailijaan vinkkaa joku kommenttilaatikossa, että eräs toinen kirjailija muistuttaa hiukan tätä ensimmäistä ja oikeastaan se kirjailijan kolmas kirja on vielä paljon parempi kuin tämän nimenomainen jonka juuri luin. Toiset kirjoittavat mielenkiintoisista kirjoista omiin blogeihinsa ja kun opin luottamaan jonkun tietyn bloggaajan kirjamakuun innostaa se tarttumaan noihin suosituksiin.

Entäs sitten kaikki nämä erilaiset haasteet joita ihmisillä on blogeissaan! Oman Nobel-haasteeni kautta olen jo tutustunutkin hienoihin kirjailijoihin, joilla lähes kaikilla on valtava tuotanto. Esimerkiksi  Doris Lessing, jota kaikki hehkuttavat ja jonka kirjat ovat kuulemma keskenään hyvin erilaisia, joten vain yhden tai kaksi lukemalla ei vielä saa kokonaiskuvaa naisen tuotannosta. Nobel-haasteeni lisäksi haluan ehdottomasti lukea koko ajan lisää norjalaista kirjallisuutta, jo ihan vain siksi, että sen avulla pääsee tiukemmin kiinni norjalaiseen yhteiskuntaan. Olen suuri Ibsen-fani ja olenkin miettinyt haastetta, jossa lukisin läpi kaikki miehen näytelmät. Toisaalta taas täällä Norjassa asuessani tuntuu, että haluaisin lukea yhä lisää suomalaisia klassikoita. Olisi mielenkiintoista lukea kaikki FInlandia-palkitut ja toisaalta taas olisi kiinnostavaa tutustua laajemmin myös vaikkapa afrikkalaiseen kirjallisuuteen. Monilla bloggaajilla on käynnissä myös jonkinlainen aakkoshaaste tai maahaaste, jossa luetaan tietyllä alkukirjaimella alkavia kirjoja tai tietystä maasta kertovia kirjoja. Kaikki nämä ideat kuulostavat hauskoilta ja innostavilta! Tietenkin haluaisin lukea yhä enemmän norjaksi ja ruotsiksi, jotta kielitaitoni paranisi ja kaikista näistä kirjoista haluaisin tietenkin kirjoittaa tänne syväluotaavia ja mielenkiintoisia kommentteja. Niin ja kaiken tämän lisäksi haluaisin vielä muokata blogini ulkonäköä enemmän itseni näköiseksi, opetella koodaamaan ja valmistamaan sivupohjia, ehkä jopa siirtymään joskus aivan ikiomalle sivulle tämän Vuodatuksen sijaan.

Mutta kun kaiken tämän lisäksi olisi sitten vielä se elämäkin hoidettavana. Pahus.

Tämä blogi on minulle rakas, kai sellaisen voi myöntää. Olen kirjoittanut tänne kolme ja puoli vuotta ja koko ajan tuntuu, että haluaisin kirjoittaa enemmän ja laveammin. Ehkä vielä joskus, vaikka eläkkeellä sitten, makoillessani lentävässä autossani jossain Pluton reunamilla, ehdin lukea ja kirjoittaa juuri niin paljon kuin haluaisin. Tosin minun tuurillani siinä vaiheessa käy tietenkin ilmi, että marsilaisilla, niillä vasta kiinnostavaa kirjallisuutta onkin! Ja laaja tuotanto...