Vierailin tänään ystäväni luona eduskunnassa. Samassa kerroksessa hänen työhuoneensa kanssa on kirjakasa, johon jokainen työntekijä voi tuoda itselleen tarpettomia kirjoja, joita muut voivat käydä hakemassa. Ystäväni nappaa sieltä kirjan mukaansa melkein joka päivä. Minun käteeni hän iski Dalai Laman omaelämänkerran, jota ei selvästi oltu koskaan edes avattu. "Kansanedustajille lähetetään näitä kirjoja niin paljon. Ei niillä ole aikaa kaikkea lukea," ystävä selitti. Katsoimme hetken toisiamme ja molempia nauratti. "En kyllä tajua mitä ne lukee, jos ei ole aikaa Dalai Lamaa lukea," ystävä hymyili.

Vaalitkin ovat täällä taas. Tänään olen puhunut levosta ja hiljaisuudesta. On hyvä olla kun on niin hienoja ystäviä.