Yrittäkääpä arvata mikä aiheuttaa ehdottomasti eniten sotkua kotonamme? No, myönnetään, vaatekasat ovat hyvä kakkonen. (En tajua kuinka kolmihenkisellä perheellä voi olla näin paljon vaatteita!) Mutta ykkönen ovat silti ehdottomasti lastenkirjat. Meillä on niitä paljon ja niitä luetaan kaikkialla. Ei siksi, että itse välttämättä pyytäisin lasta kantamaan kirjapinoa perässäni vessaan, vaan siksi, että niin hän estelyistä huolimatta tekee.

Kun yritän syödä aamupalaa kipittää tyttö luokseni kirjan kanssa. Ajattelen, että pääsen vähällä, jos nopeasti lukaisen kirjan ja jatkan sitten aamiaistani. Mutta kun kirja on luettu hakee lapsi tietenkin uuden ja uuden, aina niin kauan, että minun on lopulta pakko tiuskaista miehelle, että hänkin voisi viihdyttää lasta välillä. Mies, joka istuu nojatuolissa juomassa kahvia, kutsuu lapsen luokseen. Tyttö menee sinne kirjapinon kanssa ja mies lukee kunnes pino on käyty läpi. Siinä vaiheessa minä olen mennyt suihkuun ja pian kuulen, kuinka lapsi seisoo kylpyhuoneen oven takana ja hakkaa ovea kirjalla. Siirryn makuuhuoneeseen pukeutumaan lapsen kulkiessa perässäni vinkuen vaativasti ja ojentaen kirjaa. Lukaisemme makuuhuoneessa nopeasti yhden kirjan ja minä yritän jatkaa pukeutumistani. Lapsi siirtyy kuitenkin ääntä nopeammin makuuhuoneen kirjahyllylle ja poimii sieltä sylinsä täyteen uusia kirjoja. Minä pakenen olohuoneeseen, jonne lapsi seuraa pudotellen kirjoja matkan varrella eteisen lattialle. Mies nappaa lapsen syliinsä ja olohuoneen lattialla he lukaisevat vielä yhden kirjan ennen kuin on aika lähteä päiväkotiin.

Aikaa on kulunut reilu tunti ja lastenkirjoja löytyy keittiön pöydältä, olohuoneen lattialta, nojatuolista, eteisen lattialta, kylpyhuoneen oven edestä, makuuhuoneesta ja tietenkin kaikista laatikoista, laukuista, pusseista ja nyssyköistä, jotka tyttö on saanut auki ja jonne kirjoja on mukava varastoida seuraavaa yllättävää lukuhetkeä varten.

(Voitte olla varmoja, että ylläolevan kuvan henkilöt, koirat ja jänikset liittyvät tapaukseen.)