Anne Vaskon "Jellona Suuri" on hauska kirja! Ei ihme, että se voitti tänä vuonna Rudolf Koivu-palkinnon. Kuvakirja kertoo punaisesta pehmoleijonasta, jonka omistanut pikkupoika on kasvanut liian suureksi leikkiäkseen enää leijonallaan. Jellona haaveilee mitä kaikkea tekisi, jos olisi suurempi ja pelottavampi, Oikea Leijona. Lopulta onnettoman leijonan löytää kuitenkin pikkusisko, jolle punainen leijona kelpaa juuri sellaisenaan.

Kirjan ihana kuvitus on tehty ompelemalla ja kutomalla kollaaseja, kangaspaloja ja lankakeriä käyttäen. Kirjassa käytetään samaa ideaa kuin Clare Beatonin hauskassa kirjassa "Yksi hirvi kaksikymmentä hiirtä". Hienosta kuvituksesta huolimatta tytärtäni kiinnostavat eniten etu- ja takakannen valokuvat, jossa poika ja tyttö pitelevät Jellonaa kädessään. Niitä lapsi jaksaa katsella vaikka kuinka kauan!

Pientä miinusta Jellonalle tulee sen pituudesta. Vaikka tyttö tykkää kirjasta herpaantuu mielenkiinto joka kerta sellaiset kolme aukeamaa ennen kirjan loppua. "Jellona Suuri" on selvästi tarkoitettu pienille lapsille, joten sen olisi voinut huomioida myös sivujen määrässä. Tarinan juoni ei vaatisi näin montaa sivua. Myös osa kuvista on melkoista sekamelskaa, joista aikuisenkin on vaikea hahmottaa mitä niissä tapahtuu.

Loppujen lopuksi kirja on kuitenkin hauskan erilainen ja kekseliäs sekä hyvin kaunis.