Kirjallinen teehuone
Jos mahdollisia rinnakkaistodellisuuksia on olemassa miljoonia, niin jossakin niistä, tuolla tähtien toisella puolen, minä omistan pienen viihtyisän teehuoneen. Toki leikittelen ajatuksella tässäkin todellisuudessa. Toisinaan arjen jyrätessä päälle haaveilen perustavani pienen teehuoneeni, oman rauhan ja tyyneyden saarekkeeni, jonne kömpisin aamuisin unenpöpperössä töihin muiden teetä rakastavien seuraan. Siellä tuntisin kanta-asiakkaani nimeltä ja osaisin suositella jokaiselle juuri heille sopivia teelaatuja ja juuri oikeita teen kanssa nautittavia kirjoja. Istuskelisimme yhdessä rauhallisessa hiljaisuudessa, jokainen teehensä ja kirjaansa uppoutuneena ja nousisimme ylös silloin tällöin vain keittääksemme lisää vettä.
Unelmani tiellä on vain muutamia esteitä. Ensinnäkin pelkään, että Suomen kaltaisessa kahvihullujen maassa teehuone-ideani ei kannattaisi ja saisin nautiskella teestäni ja kirjallisuudestani aivan yksin. Sillä teehuone-ideaani liittyy toki tiiviisti myös kirjallisuus. Teehuoneeni olisi näet samalla jonkinlainen kirjakaupan tai kirjaston sekoitus, jossa kirjoja lojuisi pöydillä ja hyllyillä ja jossa lukeminen olisi, jos nyt ei suorastaan pakollista niin ainakin hyvin vahvasti suositeltavaa toimintaa. (Tähän liittyykin toinen epäilyni, saisinko minä siellä lainkaan tehtyä töitä?)
Olen silti sisustanut teehuonetta mielessäni jo monta kertaa. Pienessä teehuoneessani olisi ainakin 12 pöytää ja jokaisella pöydällä olisi oma teemansa. Yhdessä nurkkauksessa voisi nautiskella tyylikkäästi englantilaista kello viiden teetä, toisessa nurkassa lumoutua arabialaisesta hedelmäteestä – ja tietenkin uppoutua juuri näihin teemoihin sopivaan kirjallisuuteen.
Koska luulen, että lähitulevaisuudessa en tällä planeetalla ja tässä todellisuudessa tule teehuonettani perustamaan, haluan maistaa siitä palasen edes täällä blogissani. Tälle sivulle kokoan kaikki nämä teehuoneeni pöydät ja nurkkaukset, yhteensopivat teelaadut ja kirjat sekä muut sopivat linkit. Vuoden 2011 aikana esittelen täällä joka kuukausi yhden teehuoneeni pöydän, luultavasti aina kuukauden puolivälissä. (Mutta koska teehuoneeseen kuuluvat oleellisesti rauha ja tyyneys en aio stressata tämänkään asian kanssa ja siksi päivitykset saattavat toisinaan myöhästyäkin.)
Toivotan siis teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi tänne virtuaaliseen kirjalliseen teehuoneeseeni! Lisäksi haluan toivottaa kaikille lukijoilleni ja teehuoneeni tuleville asiakkaille oikein rentouttavaa vuotta 2011! Toivottavasti tämä vuosi tuo eteenne paljon kuumia teekannuja, hiljaisia iltoja ja paksuja, viisaita kirjoja!
(Niin ja jos joku lukijoistani innostuu ideastani ja haluaa ihan oikeasti perustaa tällaisen kirjallisen teehuoneen on kaikkien ideoitteni varastaminen enemmän kuin toivottavaa! Kunhan vain ilmoitatte minulle mistä teidät sitten aikanaan löytää!)
Englantilainen kello viiden tee
Kirjallisen teehuoneeni ensimmäinen pöytä tarjoilee tietenkin englantilaista kello viiden teetä. Englantilaiset osaavat ottaa teensä tarpeeksi vakavasti. Jos et usko, käy kurkistamassa tämä hurmaava opetusvideo siitä kuinka valmistaa oikeaoppisesti kupillinen englantilaista teetä! Oheinen kuva tässä blogissani antaa teehuoneeni pöydästä tietenkin vain osviittaa, oikeassa kello viiden tee -pöydässäni on toki myös valkea pitsiliina, pieni maitokannu sekä erilaisia teen kanssa tarjottavia skonsseja ja keksejä.
Kirjallisessa teehuoneessani tarjoamme teen kanssa toki myös kirjallisuutta ja mikä sopisikaan teemaan paremmin kuin Agatha Christien dekkarit! Niissä täytyy aina juoda monta kupillista mustaa teetä ennen kuin saadaan selville kuka mahtoi murhata varakkaan ja syvästi rakastetun isotädin. Siis ole hyvä ja istu alas, voit luottaa siihen, että teetä on haudutettu täällä juuri tarpeeksi kauan. Ota seuraksesi jonkin ikkunalaudalle pinotuista dekkareistamme, esimerkiksi tuo ”Teetä kolmelle”.
Teenä tarjoilemme tänään English Breakfast Tea -sekoitusta. Tästä teesekoituksesta löytyy sekä Assam- että Ceylon–teetä. Assam-teetä tuotetaan Intiassa, Assamin osavaltiossa ja Ceylon-teetä tietenkin Sri Lankassa. Tämä Clipperin versio tuosta Englannin suosituimmasta teesekoituksesta on sekä luomua että reilun kaupan teetä ja noita molempia aatteita teehuoneemme kannattaakin lämpimästi. Jos haluat tietää miksi, käy lukaisemassa tämä Kuluttaja-lehden artikkeli teenviljelyn eettisyydestä.
Jos dekkarit ja hienostunut englantilainen tyyli alkavat kyllästyttää, palaa tänne taas helmikuussa ja esittelen sinulle teehuoneeni toisen nurkkauksen. Siihen asti toivotan kaikille lukijoilleni höyryäviä kuppeja teetä sekä ripauksen arsenikkia!
Kiinalainen teepöytä
Kirjallisen teehuoneni pöydässä numero kaksi saa nauttia kiinalaista teetä. Mikä sopisikaan paremmin, tuleehan teekin alunperin Kiinasta. Legendan mukaan kiinalainen keisari Shennong istuskeli vuonna 2737 eaa. teepensaan alla keitellen kattilallista kuumaa vettä. Pensaasta varisi muutamia lehtiä kattilaan ja juomaa maistaessaan tuli keisari ensimmäisenä maailmassa juoneeksi teetä. Shennong, joka oli muutenkin melkoisen aikaansaapa (kehitti mm. maanviljelyksen) oli myös läpinäkyvä, joten hän pystyi näkemään minkälainen vaikutus erilaisilla kasveilla ja yrteillä oli hänen kehoonsa. Teen vaikutus oli tietenkin miellyttävä ja terveellinen, joten sitä kannatti suositella kansallekin.
Toki myös muut ovat halunneet ottaa kunniaa teen keksimisestä. Esimerkiksi Intialaiset väittävät, että buddhalaiset munkit olivat ensimmäisiä, jotka keksivät käyttää teetä piristeenä rankan meditaation keskellä. No, jätämme tämän vaihtoehdon omaan arvoonsa, koska pidämme tässä teehuoneessa enemmän tuosta läpinäkyvän keisarin legendasta.
Toisin kuin länsimaissa, juodaan teen kotimaassa Kiinassa vain vähän mustaa teetä. Kiinalaiset itse pitävät ennen kaikkea valkoisesta ja vihreästä teestä, joten teehuoneemme kiinalaisessa pöydässä tarjoillaankin juuri näitä. Tuossa ylläolevassa kuvassa näette (vasemmalta oikealle) hyppysellisen vihreää China Gunpowder-teetä, vihreää China Fu-luomuteetä sekä valkeaa Pai Mu Tan-teetä. Tuo China Gunpowder on saanut nimensä siitä, että siinä teelehdet on kierretty pieniksi tiukoiksi kuuliksi, jotka muistuttavat ruutia.
Nuo söpöt teepallot taas ovat vihreää Grand Jasmin Mu Dan-teetä, käsinsidottuja teelehtiä, jotka veteen laitettaessa avautuvat tuollaisiksi hienoiksi teekukiksi. Olen melkoisen ihastunut noihin teekukkiini ja suosittelen toki asiakkaitakin kokeilemaan. Siinä avautuvaa teepalloa ihaillessa voi rauhoittua ja hidastaa hetkeksi. Kukan avautuminen on parhaimmillaan harras hetki.
Kiinalaisessa teepöydässä luetaan tietenkin ennen kaikkea klassikoita: Laotsen "Tao te Chingiä" sekä Konfutsen "Keskusteluja". Näiden lisäksi pöytään sopivat vanhat kiinalaiset runot, Pertti Niemisen suomentamina tietenkin!
Uudempaa kirjallisuutta löytyy mm. Jung Changin uskomattoman hieno tiiliskivi "Villijoutsenet", joka kertoo kirjailijan isoäidin, äidin ja hänen itsensä tarinan Kiinassa 1900-luvulla. Kirjassa kuvataan hienosti naisen asemaa vuosikymmenien läpi. Kirjailijan isoäiti kuului vielä siihen sukupolveen, jonka jalat sidottiin kun taas kirjailijan äiti oli mukana tukemassa Maon valtaannousua ja näkemässä kommunistisen maailman todellisuuden. Luin tämän kirjan lukiossa kahteenkin kertaan ja opin siitä enemmän kuin historian- tai maantiedontunneilla ikinä. (Kuvassa kirja norjankielisenä versiona ("Ville svaner"), sillä norjalaiset ovat toki myös tervetulleita teehuoneeseemme! Samalta kirjailijalta löytyy myös kiinnostava Maon elämäkerta.
Afrikkalainen teepöytä
Afrikkalaisessa teepöydässä nautimme ennen kaikkea rooibos-teetä. Tiedän, että oikeat teepuritanistit eivät hyväksy erilaisia yrittiteelaatuja teeksi lainkaan ja tottahan se onkin, että rooibos-teessä ei ole tippaakaan teetä! Mutta täällä meidän kirjallisessa teehuoneessamme nautimme kovasti myös muista teen tyyppisistä juomista ja hörpimme siksi mielellämme myös rooibosta.
Etelä-Afrikasta kotoisin oleva Rooibos-pensas kuuluu hernekasvien sukuun. Sen lehdet käsitellään hyvin samaan tapaan kuin teepensaankin lehdet ja käsitellyistä lehdistä haudutetaan punaista kuumaa juomaa samalla lailla kuin teestä. Tänään teehuoneessamme on tarjolla kupillinen Cafetorian omenalla maustettua luomu rooibos-teetä.
Teepöydässämme luetaan tietenkin erityisesti Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe-kirjoja. "Naisten etsivätoimisto nro. 1" kertoo botswanalaisesta yksityisetsivästä, afrikkalaisesta vastineesta neiti Marplelle ja kirjassa litkitään rooibos-teetä suunnilleen joka toisella sivulla. Kirja sopii siis pöytäämme kuin nakutettu.
Kirjoitin aikoinaan graduni siitä kuinka afrikkalaisia uskontoja on käsitelty uskontotieteessä. Yhden seminaarityöni kirjoitin myös afrikkalaisesta filosofiasta. Noihin aikoihin luin läjäpäin kiinnostavaa Afrikkaa käsittelevää kirjallisuutta. Ainakin Emmanuel Chukwudi Ezen toimittama "African philosophy: An anthology" jäi mieleen erittäin kiinnostavana teoksena, jossa annetaan hyvä yleiskuva afrikkalaisesta filosofiasta ja sen ominaislaadusta. Mielelläni pinoaisin teepöytääni koko graduni lähdeluettelon ja miksen sitä graduakin, jonnekin sinne joukkoon.
Lauri Otonkosken toimittama "Ilon ja kivun kääntöpiiri - Afrikkalaisia novelleja Sharasta etelään" ansaitsee sekin ehdottomasti paikkansa teepöydässäni. Tämä antologia on täynnä juuri sopivan pituisia novelleja, sellaisia jotka ehtii helposti lukaista teekupposta siemaillessaan.
Muita teemaan sopivia kirjoja voisivat olla vaikkapa Elina Hirvosen kirjat "Kauimpana kuolemasta" sekä "Afrikasta. Muistiinpanoja vuosilta 2007-2009", Ken Saro-Wiwan "Vankilapäiväkirja", nobelisti J.M.Coetzeen Etelä-Afrikkaan sijoittuvat kirjat, Chimamanda Ngozi Adichien "Puolikas keltaista aurinkoa" sekä Olli Löytyn "Valkoinen pimeys: Afrikka kolonialistisessa kirjallisuudessa".
Eli ei muuta kuin vesi kiehumaan ja istuudutaan alas. Afrikka odottaa!
Tiibetiläinen teepöytä
Kirjallisen teehuoneemme neljäs pöytä on omistettu Tiibetille. Vanhan tiibetiläisen legendan mukaan buddhalaiset munkit osaavat salaisella reseptillään muuttaa teen kullaksi. Munkit sekoittavat salaisen yhdistelmän teetä, kasveja ja kukkia, hauduttavat niitä muutaman päivän ja erottavat lopulta teelehdet joukosta. Teen he pakkaavat savisiin ruukkuihin, jotka sidotaan kiinni munkin kaavusta irrotetulla köydellä. Kuten näette, meidän teepöydästämme löytyy yksi näitä harvinaisia tiibetiläisiä saviruukkuja täynnä Thé des Moines-teetä. (No, ei se ehkä sittenkään ole ihan aito ruukku. Löysin sen Le Palais des Thés-kaupasta Oslosta.)
Pöydälle kasaamme pinon Tiibetin historiaa ja buddhalaista filosofiaa käsitteleviä kirjoja. Yksi tärkeimmistä on "The Story of Tibet - Conversations with the Dalai Lama", joka on toimittaja Thomas Lairdin yhdessä Dalai Laman kanssa kirjoittama teos Tiibetin historiasta. Yksi erityisen kaunis kirja on Steve McCurryn valokuvakirja "The Path to Buddha - A Tibetan Pilgrmage", josta löytyy kauniita muotokuvia tiibetiläisistä pyhiinvaeltajista. Joukkoon voisi mahtua hyvinkin myös Peter Kelderin klassikkoteos "Viisi tiibetiläistä riittiä", jossa esitellään viisi klassista jooga-asentoa, joiden luvataan tuovan harrastajalleen elinvoimaa ja tyyneyttä. Vähän aikaa sitten suomennettu Yangzom Brauenin kirja "Tiibetin tyttäret" sopisi sekin pöydälle mainiosti.
Valitettavasti kirjallinen teehuoneemme ei tunne juuri lainkaan tiibetiläistä proosaa. Kaikki Tiibetiä käsittelevät kirjat joihin olen törmännyt ovat joko filosofisia ja historiallisia teoksia tai elämäkertoja. Jos joku lukijoista tuntee tiibetiläistä proosaa ja osaa suositella romaaneja tai novelleja otamme mielellämme kaikki vinkit vastaan!
Kirjallista jääteetä
Kirjallisen teehuoneemme kesäisellä terassilla tarjoillaan tietenkin jääteetä ja kesäpäiviin soveltuvaa lukemista. Matkalla helteiselle uimarannalle on hyvä piipahtaa virkistymässä teehuoneessamme kaikkien pölyisten kirjakasojemme keskellä. Terassillemme kasaamme tällä kertaa erityisesti Jane Austenin ihania rakkausromaaneja. (Tiedän, että Austein ansaitsisi myös aivan oman teepöytänsä, jotakin klassista ja tyylikästä Pemberleyn henkeen, mutta tällä kertaa Austen saa kuitenkin edustaa hieman kevyemmissä merkeissä.)
Usein väitetään, että jäätee esiteltiin ensimmäistä kertaa 1904 vuoden St. Louisen maailmannäyttelyssä, mutta todellisuudessa jääteetä juotiin jo ainakin 1870-luvulla. En itse ole mikään maailman suurin jääteen ystävä, otan mieluummin teeni kuumana ja juon helteellä jotain muuta, mutta toisinaan jäätee tekee kuitenkin terää ja uskon, että tällainenkin terassi on teehuoneessani tärkeä. Kuvassa esitteillä Arizonan söpöjä jääteepulloja, mutta kirjallisesta teehuoneestamme löytyy toki myös itse alusta asti valmistettua jääteetä.
Jane Austenin lisäksi kirjakasasta voisi löytyä esimerkiksi "Bridget Jonesin päiväkirja" ja vaikka jokunen Kaari Utriokin. Romantiikkaa ja kirjoja, joissa on onnellinen loppu. Mutta ei liian isoja kirjapinoja tähän pöytään. Yksi, kaksi romanttista klassikkoa riittää hellepäivän kunniaksi.
Venäläinen teepöytä
Tervetuloa takaisin kirjallisen teehuoneen pariin! Tällä kertaa teille on katettu maukas venäläinen teepöytä!
Tee saapui Venäjälle alunperin 1600-luvulla, kun Mongolian hallitsija toi sen mukanaan lahjana tsaarille. Aluksi säkillinen kuivattuja lehtiä ei oikein vakuuttanut lahjana, mutta lopulta tee löi itsensä läpi Venäjällä ja nykyisin jopa yli 80 % venäläisistä juo teetä päivittäin. Siis aivan järjetön määrä teefaneja!
Venäläiseen teepöytään kuuluu tietenkin ehdottomasti samovaari. Sitä ei juuri nyt oheisessa kuvassa näy, mutta kirjallisessa teehuoneessamme on toki useita toinen toistaan kauniimpia vanhoja venäläisiä samovaareja. Samovaarin päälle asetetaan pieni teekannu, jossa haudutetaan hyvin vahvaa mustaa teetä. Asiakkaan kuppiin kaadetaan hiukkasen tuota vahvaa teetä, jonka jälkeen teen juoja voi itse lisätä kuppiinsa haluamansa määrän samovaarissa keitettyä kuumaa vettä. Tällä tavoin jokainen saa juuri itselleen sopivan vahvuista teetä. Venäläiset eivät yleensä käytä teessään maitoa, mutta joukkoon saatetaan lisätä esimerkiksi marjoja, hilloa tai sokeria.
Venäläisen teepöydän kirjapino huojuu tietenkin korkeana. Dostojevski, Tolstoi, Tsehov, Nabokov, Ahmatova, Bulgakov, Pasternak, Gogol ja Gorgi noin niin kuin ensi alkuun. Rakastan vanhoja venäläisiä klassikoita kuin hullu puuroa! Mitä paksumpi ja kiihkeämpi kirja, sen parempi! Monissa näissä venäläisissä klassikoissakin muuten juodaan paljon teetä. Venäläistä nykykirjallisuutta en kuitenkaan tunne juuri lainkaan. Hyllyssäni odottaa oikeastaan vain yksi Victor Pelevinin kirja. Vinkkejä venäläisestä nykykirjallisuudesta otetaan siis vastaan!
Eli samovaari kuumaksi, taustalle balalaikka soimaan ja Raskolnikovin kimppuun!
Yerba Mate Etelä-Amerikasta
Täällä kirjallisessa teehuoneessa me emme nipota ja vaadi vieraitamme juomaan vain perinteistä teetä. Halutessasi voit nauttia teehuoneessamme myös muita teen kaltaisia juomia. Yksi omista suosikeistani onkin Etelä-Amerikasta saapuva yerba mate -yrttijuoma.
Matee-puun lehdistä valmistettua juomaa juodaan erityisesti Argentiinassa, Uruguayssa ja Paraguayssa, mutta jonkun verran myös muualla Etelä-Amerikassa. Mate-purut asetellaan pyöreään mate-kuppiin ja päälle ripotellaan runsaasti sokeria ja sitruunaa sekä kuumaa vettä. Lyhyen hauduttamisen jälkeen juodaan mate-juoma erityisen pillin kautta. Pillin alapäässä oleva suodatin ei päästä mate-puruja suuhun asti.
Koska mate on erityisesti seurallinen juoma, sopii tämä teepöytä parhaiten vaikkapa lukupiirin yhteiseksi pöydäksi. Jokainen ei suinkaan saa omaa kuppiaan, vaan mate-juomaa juovat kaikki samasta kupista ja samalla pillillä, osoittaen näin ystävyyttä toisiaan kohtaan. Koska ensimmäinen kupillinen ovat kaikista karvain, siemaisee sen yleensä joukon vetäjä, joka haluaa tarjota vierailleen hieman pehmeämpää juomaa. Kun juoma on loppu, kaadetaan purujen päälle vain lisää kuumaa vettä ja pistetään kuppi jälleen kiertämään. Samoja puruja käytetään moneen kertaan, sillä juoman maku vain paranee ajan kanssa.
Vuosia sitten kiertelin seitsemän kuukautta ympäri ämpäri Etelä-Amerikkaa ja tuolloin mate-juoma tuli itselleni erityisen tutuksi. Olitpa sitten keskellä Buenos Airesin hulinaa tai Paraguayn autiolla arolla, voit olla varma, että jossakin viiden metrin säteellä joku kaataa lisää vettä mate-kuppiinsa. Juomaa juodaan koko ajan ja kaikkialla ja sitä tarjotaan mielellään muillekin. Siinä missä argentiinalaiset juovat matensa kuumana, juovat praguaylaiset sen päinvastoin jääkylmänä. Juoma sopii siis erinomaisesti sekä kuumiin kesäpäiviin kuin kylmään talveenkin.
Minkälainen kirjallisuus sitten sopii maten seuraksi? Tapasin aikoinaan Buenos Airesissa nuoren kirjallisuudenopiskelijan. Selitin innoissani, että minäkin luen paljon ja olen hyvin kiinnostunut kirjallisuudesta. Kun opiskelija kysyi keitä eteläamerikkalaisia kirjailijoita olin lukenut, luettelin ylpeänä Pablo Nerudan, Gabriel García Márguezin ja Isabel Allenden. Kirjallisuudenopiskelija vain hymähteli ja pyöritteli silmiään.
Valitettavasti eteläamerikkalaisen kirjallisuuden tuntemukseni ei ole noista ajoista juurikaan kasvanut. Ymmärrän hiukan espanjaa, mutta enpä usko, että ennen eläkeikää jaksaisin tankata läpi kokonaista espanjankielistä kirjaa. Olen siis käännöskirjallisuuden varassa. Jos joku blogin lukijoista haluaa vinkata eteläamerikkalaisia kirjailijoita otetaan vinkit ilolla vastaan! Sitä odotellessa kasaan pöydälle noiden edellä mainittujen lisäksi vielä Jorge Luis Borgesin ja Mario Vargas Llosan teoksia. Miksei myös Che Guevaran "Moottoripyöräpäiväkirjan" sekä tietenkin Carlos Maria Dominguezin ihanan ”Paperitalon”!
(Maistoin muuten aikoinaan Boliviassa myös koka-pensaan lehdistä valmistettua juomaa. Se auttoi jonkun verran sairastamaani vuoristotautiin ja oli ihan mielenkiintoinen kokemus sekin. Koka-tee, vaikkei sillä huumaavia vaikutuksia olekaan, on kuitenkin laitonta Bolivian, Perun, Kolumbian ja Ecuadorin ulkopuolella, joten sitä emme valitettavasti voi teehuoneessamme tarjota.)
