- Äiti, herää, Muumipeikko sanoi pelästyneenä. On kuulemma tapahtunut jotain kamalaa. Sanovat sitä jouluksi. 

 

Yksi parhaita jouluklassikoita on ehdottomasti Tove Janssonin "Näkymätön lapsi" -kokoelman viimeinen novelli "Kuusi". Siinä muumiperhe herätetään kärttyisesti keskellä talvea, koska muita ärsyttää, että muumit vain nukkuvat eivätkä hössötä ja juokse muiden tavoin kiireisinä ympäriinsä. Kukaan ei ehdi kertoa mikä tämä pelottava joulu oikein on ja miksi se tulee, mutta jotain hirveää sen täytyy olla, kaikki kun muut ovat niin tavattoman paniikissa. Muumit yrittävät sitten tehdä oman osuutensa ja hankkivat parhaansa mukaan tulevalle joululle sopivia lepyttelylahjoja ja -ruokaa.

 

- Nyt teidän on oltava hiljaa hetkinen, että saan miettiä, sanoi Muumipeikon isä. Jos kerran kuusi on laitettava niin kauniiksi kuin suinkin, niin tuskinpa sitä pidetään piilopaikkana. Varmaan sillä lepytetään sitä vaarallista. Minulle alkaa jo valjeta. 

 

Täälläkin alkaa jo valjeta. On vihdoin aika unohtaa kiire ja antautua joululle. Ehkä jo tänä iltana voimme huokaista Muumimamman tavoin:

 

- Nyt minä olen hiukan uninen, sanoi Muumipeikon äiti. Enkä minä jaksa enää ajatella, mitä tämä kaikki oikein merkitsee. Mutta hyvin se näyttää sujuvan. (suom. Laila Järvinen)

 

Hyvää joulua!