Kun nyt sanoin dekkareistakin sanasen niin jatketaan tähän perään kauhulla. Entisessä elämässäni, aikana ennen lapseni syntymää, rakastin suunnattomasti kauhuelokuvia. En pelännyt (melkein) yhtään, vaan nautin suunnattomasti yksin elokuvateatterin hämärästä ja valkokankaalla vilistävistä verenhimoisista mielipuolista. Olen kertonut täällä jo aikaisemminkin niistä muutoksista, joita lapsen syntymä sai aikaan ja yksi noista surullisimmista on se, etten voi enää nauttia kauhuelokuvista samaan karskiin malliin kuin nuorempana. Ne vaan ovat pelottavampia kuin ennen! En osaa enää asettua sille huumorivaihteelle, vaan alan heti pelkäämään ihan tosissani ja kuvittelemaan, että mitä jos tyttäreni joskus kävelee yksin pimeällä tiellä ja sitten tuollainen zombie tuleekin vastaan, ihan kamalaa!

Vaikka kauhuelokuvat ovat edelleen lähellä sydäntäni en tunne kauhukirjallisuutta kovinkaan laajasti. Lähinnä olen tutustunut Stephen Kingin, tuon kauhun kuninkaan tuotantoon, siksi hänestä tässä sananen. King tuntuu herättävän intohimoja. Tunnen paljon ihmisiä, joiden mielestä miehen koko tuotanto on roskaa, vaikkeivat he ole yhtään ainoaa Kingin kirjaa lukeneet. Samoin tunnen toisia, joiden hyllystä löytyy miehen jokainen teos ja jotka pitävät häntä yhtenä parhaista elossa olevista kirjailijoista.

Yritin tuossa nopsasti laskea kuinka monta kirjaa minä olen mieheltä lukenut ja yllätyin kun tajusin, että olen lukenut ainakin 20 kingiä! Valtaosan joskus teini-iässä, mutta muutaman vielä sen jälkeenkin. Minun mielestäni on aivan turha mollata Kingiä kovaan ääneen. On ihan fakta, että miehen tuotannossa on pari-kolme suoranaista helmeä, jotka aivan oikeutetusti kuuluvat kirjallisuuden historiaan ja jotka ovat olleet muokkaamassa länsimaista kirjallisuusperinnettä. Omia suosikkejani ovat mm. "Carrie", "Hohto" ja "Tukikohta". Samaan aikaan on myös totta, että suuri osa miehen tuotannosta on huttua ja saman sabluunan läpi kirjoitettua saman tarinan toistoa.

King osaa kirjoittaa todella koukuttavasti. Hän osaa aloittaa kirjansa todella hienosti, niin, että on pakko lukea lisää. Sen sijaan melko monet Kingin kirjoista loppuvat kehnommin ja kuten noin laajan tuotannon ollessa kyseessä, ne väkisinkin alkavat muistuttaa toisiaan. Päähenkilöt ja sivuhenkilöt ovat usein samoja kuin edellisissä kirjoissa, vain nimet ovat vaihtuneet. Mutta vaikka henkilökuvaus ei nyt kekseliäisyydellään loistakaan täytyy miehen mielikuvitusta kadehtia. Kuka muu on synnyttänyt sellaiset määrät historian kirjoille jääneitä kammotuksia? Oli kysessä mikä tahansa arkipäivän esine, sanomalehti, kukkamaljakko tai hammasharja, Stephen King osaa kyllä vääntää siitä kauhua.

Heh, tätä kirjoittaessa tulikin yllättäen ikävä Kingin kirjoja. Siitä on jo kauan kun olen niitä viimeksi lukenut. 

Niin ja oikein erityisesti voin suositella miehen omaelämäkertaa "Kirjoittamisesta". Se on oikeasti kiinnostava kuvaus siitä kuinka Kingistä kasvoi kirjailija sekä sisältää paljon vinkkejä muille kirjoittamisesta haaveileville.

Täältä muuten löytyvät Stephen Kingin suomalaiset fanisivut ja keskustelupalsta.