307936.jpg

Oslossa on jotain sellaista mitä Helsingistä ei löydy, nimittäin kaduilla kerjäläisiä ja heroinisteja. Se on surullinen näky ja tuntuu oudolta. Kokemuksesta tiedän, että siihenkin tottuu. On uskomatonta kun tajuaa, että voi melko tyynesti kulkea ohi, vaikka kadulla istuu nuori paleleva nainen sylivauvan kanssa. Tätä ei siis tapahunut Oslossa, vaan Buenos Airesissa, mutta se muisto tuli mieleen, kun näin pohjoismaalaisia kerjäläisiä, valtaosa heistä alkoholisteja tai narkkareita.

Jostain syystä kodittomuus koskettaa minua erityisen paljon. Kun siinä on kyse jostain niin syvästä ja surullisesta. Koti herättää niin monenlaisia assosiaatioita, niin monia tunteita. Se liittyy kaikkiin perustunteisiin; turvaan, rakkauteen, hyväksyntään, lepoon. Jos menettää kotinsa menettääkö samalla tuon kaiken? Vai joutuvatko jotkut ihmiset kodittomiksi, koska heidän kotinsa on alunperinkin ollut pelkoa, vihaa ja alituista epäilyä?

Oslossa kodittomat myyvät omaa lehteään tai oikeastaan kirjasta, jonka tuotosta puolet menee suoraa myyjälle. Näin esim. narkkareiden ei tarvitse varastaa, vaan heillä on edes pieni mahdollisuus tienata itse rahat huumeisiin. Mielestäni hieno idea ja niinpä tietenkin matkallani ostin tuon lehden, jonka osuva nimi on "=Oslo". Oli vähän pakko ostaa, sillä myyjiä seisoi ympäri ämpäri Osloa ja jokaisella oli kädessään tuo lehti, jonka kannessa on tuo ihana hymyilevä koditon. Tunnistatteko miehen? Sehän on Joulupukki! Tulen aina niin hyvälle tuulelle, kun näen tuon kansikuvan.

Lehti on norjankielinen, mutta kyllä siitä jotain ymmärtää. Lisäksi siellä on hienoja valokuvia. Esim. monen aukeaman mittainen valokuva-tarina Kentistä ja Clasista, jotka ovat kaksi parikymppistä narkkaria. Kuvissa näytetään miten he juhlivat Kentin syntymäpäiviä, puhaltelevat ilmapalloja, nauravat ja sitten piikittävät suoneen. Hurjia kuvia. Niin kauniita ja hauskoja ja traagisia.

Kuvien lisäksi lehdessä (tekee mieli sanoa kirjassa, koska ainakin tämä joulunumero on paksukantinen
ja siinä on 120 sivua) on tarinoita, runoja, haastatteluja sekä tietysti kirjeitä Joulupukille. Yhdessä kirjeessä toivotaan, että tänä jouluna jokainen oslolainen pääsisi sisälle lämpimään, ostoskeskukseen tai metroasemalle. Ehkä ihan hyvä, etten ymmärrä kaikkea. Alkaa taas itkettää.

Jos tänä jouluna tulee taas vastaan niitä, joilla on jo kaikkea ja joille ette yhtään keksi joululahjaa niin antakaa vaihteeksi jotain niille, joilla ei ole mitään.

Suosittelen myös edelleen Leena Rantasen kirjaa "Vastaantulijat".

Hyvää joulua rakkaat!