3. Kallio

Kallion kirjasto on rakas. Se seisoo niin kauniina ja turvallisena siinä Porthaninkadun yläpäässä, keskellä kaikkea, kukkulan laella, juuri niin kuin kirjastojen kuuluu. Hassua, että niin monet kylät rakennettiin perinteisesti kirkon ympärille, kirjaston ympärillehän ne olisi kuulunut rakentaa!

Kävin lukioni Kalliossa ja niihin aikoihin kirjastosta tuli tuttu. Sen kiviset portaat ja ikkunapöydissä nukkuvat humalaiset, lehtiosasto siellä ylhäällä parvella ja lukusalin hiljaisuus, sitä kaikkea opin rakastamaan. Kallion kirjasto on niitä kirjastoja joiden kaikkia palveluja olen käyttänyt ja joiden jokaisen sopukan tunnen. Olen lainannut kirjoja lastenosastolta ja musiikkia siitä lastenosaston vierestä, olen selannut läpi tietokirjat, käyttänyt kirjaston tietokoneita ja lukusaleja, tutustunut esillä oleviin näyttelyihin, lukenut hyllyjen välissä rakkausrunoja ja unohtunut lukemaan sarjakuvia niin, että olen myöhästynyt oppitunneilta.

Suoritin yliopistossa aikoinaan kenttätyönkurssin, jossa saimme tehtäväksi tutkia jonkin "kentän" ilmapiiriä ja ihmisiä kuin oikeaoppiset antropologit. Minä tein kenttätutkimukseni tietenkin Kallion kirjastosta. Hiippailin hyllyjen välissä, tein muistiinpanoja alkuasukkaiden tavoista ja kirjoitin pitkän analyysin siitä kuinka ihmiset kirjastossa toimivat. Se oli hauskaa ja mielenkiintoista. Kenties jonakin päivänä paljastan tutkimukseni tulokset täällä blogissakin.