Maa on niin kaunis,

kirkas Luojan taivas,

ihana on sielujen toiviotie;

maailman kautta

kuljemme laulain,

taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika,

vierähtävät vuodet,

miespolvet vaipuvat unholaan;

Kirkasna aina

sielujen laulun

taivainen sointu säilyy vaan.

 

B.S.Ingemann (Suom. Hilja Haahti)

 

Sain Joulun Toivelaulukirjan lahjaksi 25 vuotta sitten ja se kulkee edelleen mukanani. Olen melkoinen joululaulufriikki. Selviäisin hyvin jouluni ilman lahjoja ja suklaata. Lanttulaatikko on ihanaa, mutta sitäkin ilman pärjään, jos on pakko. Mutta suomalaisia joululauluja tarvitsen. Enkä pelkästään jouluna.

Matkustin kerran Nicaraguassa pikkuriikkisellä huojuvalla lentokoneella. Pelkäsin valtavasti ja mieleni teki oksentaa. Yritin keksiä kaikki mahdolliset rauhoittavat ajatukset ja mielikuvat, mutta mikään ei auttanut, kunnes lopulta ryhdyin hoilaamaan ääneen suomalaisia joululauluja ja rauhoitun hetkessä. Selvisin hengissä ja oksentamatta, luultavasti vain ja ainoastaan noiden rauhoittavien tuttujen laulujen vuoksi. Muutkin matkustajat rauhoittuivat, kun heitä alkoi naurattaa niin kovin.

Olen aina pitänyt erityisesti "Maa on niin kaunis" -virrestä. Ihana ajatus tuo, että lauleskellen täällä vaan kuljetaan, koska juuri niin minä teen. Vaikka sitten lentokoneessa, jos on pakko. Myös tuo "miespolvet vaipuvat unholaan" aiheuttaa ihania väristyksiä. Oi joulun paatos!

 

 

Joulun Toivelaulukirjassa on myös valtavan ihana kuvitus. Vanhoja kauniita joulukortteja. Ah ja oih!