Olen jo kaksi kertaa aikaisemmin esitellyt blogissani Piritta Maavuoren toimittamaa runoantologiaa "Kuuna päivänä - Runoutta Englannista, Skotlannista ja Irlannista". Haluan kehua kirjaa vielä vähän ja kehottaa teitä muitakin tutustumaan siihen. Nuo aikaisemmat täällä esitellyt runot löytyvät täältä ja täältä.

Tällä kertaa esille pääsee ihanan hyytävä ja hämmentävä runo. Mistä tämä kaikki kertoo? Mitä ovat nuo mumisevat äänet runon lopussa? Miksi velvollisuuteni on muistaa tämä kaikki täsmälleen? Juuri tällaista runous on parhaimmillaan. Ainakin minussa nämä rivit synnyttävät enemmän tunteita ja mielikuvia kuin useimmat monisatasivuiset dekkarit. Runon kirjoittaja Deryn Rees-Jones sanookin esipuheessa "Hyvä runo vahvistaa ja ravistelee maailmaa samaan aikaan." Voiko sitä tuon paremmin sanoa?

 

 

Jäljet ruumiin ympärillä

Vielä tulee päivä jolloin sattumalta

löydät miehen ruumiin:

Kun jonain iltana kävelet tuntemattomassa metsässä,

tai vaellat salaisella rannalla - humalassa vai unessa? - tai mikä pahempaa

astut sinulle niin tuttuun huoneeseen

jonka nurkassa tai päädyssä

on mykkänä tuijottava ruumis.

Muista silloin, että velvollisuutesi on muistaa:

kuinka käsi täsmälleen ottaen lojui maassa, miten toivoton

oli niskan kulma, selkänikamien linja,

nilkan tai pään asento. Mikäli sinulla ei ole kameraa

sinun täytyy panna prikulleen ylös kuinka valo tai lehdet

ovat huuhtoneet vihreäksi hänen pehmeäntumman tukkansa.

Kirjata ylös kuinka varpaat eivät reagoi avautuva oven,

kaniinin tai uteliaan nousuveden kutitteluun; ja sen miten

männynkävyt tai pokkarit ovat mielivaltaisesti

hänen ympärillään - mykkinä kuin hän itse, kuin meteorit, avaamattomat paketit,

kuin valtavat unohdetut simpukankuoret.

Ja sinun täytyy tarkistaa onko maahan tai lattiaan kajottu,

onko se tallaantunut, ovatko maton karvat epäjärjestyksessä,

löytyykö tuhkajuovia tai veritahroja.

Muista että sinun velvollisuutesi on tutkia ja kirjata

vähäpätöisinkin merkki. Se voi osoittautua ratkaisevaksi.

Käytä silmiäsi! Ole valpas! Älä väheksy

pienintäkään yksityiskohtaa. Ja kun olet valmis ja sinun pitää palata,

avaa sanomalehti jonka löysit jostain yhdentekevästä paikasta.

Istahda hetkeksi, lue kenties. Vedä kolmesti syvään henkeä.

Jos mahdollista, juo teetä. Hetken kuluttua

kuulet mumisevia ääniä ja kasvottomia kuorsauksia,

kuin toisten miesten 

oudot yön voimistamat äänet

ilmestyvät tyhjästä kuin johtolanka.

 

(Suom. Tomi Kontio)