Hih... Löysin kirjakaupasta ilmaisen mainos-cd:n, jossa annetaan näyte useasta erilaisesta äänikirjasta. Hauska kokemus kuulla lyhyet pätkät sellaisistakin kirjoista, joihin en muuten kenties koskaan olisi tarttunut. Näistä näytteistä paras oli ehdottomasta Gustav Hägglundin itsensä lukema pätkä hänen elämäkerrastaan "Leijona ja kyyhky". Tätä kirjaa täytyy suositella! Hägglundin ääni jylisee ja värähtelee hänen kehuessaan liikuttuneena itseään ja ylistäessään elämäänsä.


Elämäni on ollut mahtava. Se on ollut jännittävä kuin dekkari, kiehtova kuin romaani, soljuva kuin runo.


Pätkä kestää vain vajaat kahdeksan minuuttia, mutta jo sen aikana saa kuuntelija monet naurut. Hägglundin kehuskellessa sotilaallisilla saavutuksillaan ja lastensa koulusuorituksilla kokee kuuntelija ennen kaikkea hilpeää sympatiaa ei niinkään kunnioitusta tai ihailua. Jotain hellyyttävää siinä mahtipontisuudessa on, niin kuin usein vanhoissa liioittelevissa miehissä. Tuskin jaksaisin lukea koko kirjaa, pidemmän päälle se luultavasti ärsyttäisi enemmän kuin naurattaisi. Tällainen lyhyt pätkä sai kuitenkin hyvälle tuulelle, kenties eri syistä kuin itse kirjailija tarkoitti, mutta kaikesta huolimatta, kiitos! Nauraminen tekee hyvää!