Olen tässä vuosien saatossa muodostanut melkoisen rakkaussuhteen tähän blogiini. Ikävöin tänne ihan oikeasti aina kun en pääse kirjoittamaan. Kirjallisuus on omassa elämässäni sitä kaikkein selkeintä minuutta. Olen täällä aikaisemminkin kehunut Mereta Mazzarellan "Tähtien väliset viivat" -kirjaa ja miettinyt sen herättämiä kysymyksiä identiteetistä. Minä olen nainen, äiti, vaimo, ystävä, sisko ja tytär, olen humanisti, agnostikko ja feministi, olen suomalainen ja eurooppalainen, vihertävä ja punertava, enimmäkseen hetero. Mutta jos joskus seison yksinäni vuorella keskellä maailmankaikkeutta, alasti, kaikki muut identiteettini unohtaneena, juuri niin kuin Edith Södergran tässä alla olevassa runossa, jos joskus seison vuorella, kun kaikki on äänetöntä ja jäljellä on se kaikista syvin perusminuus, niin silloin voin rehellisesti ja vilpittömästi sanoa, että minä olen ennen kaikkea lukija.

Aurinko laski yli meren vaahdon ja ranta nukkui,
ja vuorella seisoi joku ja lauloi.
Kun sanat putosivat veteen, olivat ne kuolleet.
Ja laulu katosi mäntyjen taakse ja hämärä vei sen pois.
Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain,
että hämyisellä kalliolla oli sydänverta,
aavistin hämärästi, että laulu oli
jostakin, mikä ei koskaan palaa.

(suom. Uuno Kaila)

Tuohon identiteettilistaani voisi muuten helposti lisätä, että "melodramaattinen", sillä sellainenkin olen, erityisesti silloin kun en pääse päivittämään blogiani. Minä vain tarvitsen tämän pienen palan itseäni, jopa näiden kurahousujen ja dublojen keskellä. Erityisesti näiden keskellä. Varmasti vielä joskus vietän pitkiä hiljaisia päiviä kierrellen Barcelonan kirjakauppoja ja vielä joskus istun Pariisin katukahvilassa lukien rauhassa Marcel Proustia ja Julia Kristevaa. Mutta noita päiviä odotellessa tarvitsen tämän pienen koloni, nämä ylös raaputetut sanat, jotka todistavat, että olen yhä vielä minä. Osaan yhä lukea ja osaan yhä liikuttua lukemastani. Osaan yhä ajatella ja innostua. Osaan yhä tunnistaa itseni toisessa ihmisessä, tuon toisen sanoissa ja tarinoissa. Olen vieläkin olemassa.