Toisenlaiset

Hän on toisenlainen 

kuin toiset,

näyttää toisenlaiselta,

käytää toisenlaisia vaatteita

puhuu toisenlaisia sanoja.

Yhtenä päivänä

hän pysähtyi eteeni

koulun pihalla, sanoi:

-Kuule, ruvetaanko ystäviksi,

sinä olet toisenlainen

kuin toiset.

-Toisenlainen vai, huusin,

oletko hullu!

Jos täällä joku on toisenlainen

niin se olet sinä!

Hän katsoi minuun

ja sanoi hiljaa:

eikö me kaikki olla?

Ja hän meni pois

ja siinä minä seisoin

syvällä, kaukana

toisenlaisuudessa.

 

Bo Carpelan (suom. Kaarina Helakisa)

 

Ihanista vahoista naisista täällä jo olikin puhetta, mutta tässä teille ihana vanha mies. Toisaalta Carpelanista ei tule ensimmäisenä mieleen vanha mies vaan päinvastoin nuori poika. Carpelanin katse on terävä ja hän osaa kirjoittaa erittäin oivaltavasti ja kauniisti lapsen näkökulmasta. Pidän valtavasti miehen runoista. Täällä on toinen itselleni tärkeä Carpelanin runo.

Täältä löytyy haastattelu Carpelanista, joka sanoo mm. näin:

Kirjallisuudesta on paljon väärinkäsityksiä. Yksi niistä on se, että runous on aina vaikeaa. Siksi monet ihmiset välttävät runokirjojen lukemista. Ei se ole ollenkaan niin. Runous näkee ja tiivistää jotain ja avartaa samalla ihmisten mielikuvitusta.
    Mielikuvitus on vaikea asia monelle ihmisille. He voivat aplodeerata, kun he katsovat Chagallin taideteosta, jossa hääpari leijuu ilmassa. Jos kirjoittaa, että hääpari leijuu ilmassa, lukija ajattelee, että tässä on jotain väärin. Minulla on vähän taipumuksia tällaisiin hulluuksiin, värjäämiseen ja piirtämiseen sanoin.

ja näin:

Luin juuri Uusi ääni -antologiaa, jossa on hiljattain esikoisensa julkaisseiden runoilijoiden tekstejä. Se on täynnä todella lahjakkaita nuoria kirjailijoita. Onko jokin muu maa, jossa kirjoitetaan niin paljon kivoja runokirjoja kuin Suomi? Olen hyvin ylpeä tästä.

 

(Koska makaan nyt sairaana ja nuhaisena sängynpohjalla en tällä kertaa jaksa analysoida tämän enempää. Kunhan vaan fanitan ja olen iloinen, että meillä on olemassa tällainen hieno kirjailija.)