Puhuin vähän aikaa sitten ystäväni kanssa ihanista lastenkirjoista ja puheeksi tulivat Janoschin käsittämättömän hienot Pikku Karhu ja Pikku Tiikeri -kirjat. Ystäväni, joka on itse biseksuaali, kertoi, että niitä on kiva lukea omalle lapselle, kun niissä niin selvästi eletään homoperheen elämää. Olin yllättynyt. Ja sitten yllätyin yllätyksestäni. Tietysti. Jotenkin olin vain automaattisesti ajatellut, että Pikku Karhu ja Pikku Tiikeri ovat ystäviä, mutta jos tarkemmin miettii, niin kyllä he enemmän rakastavaisilta vaikuttavat, ehdottomasti. "Entäs se Possu-tyttö johon toinen heistä jossain kirjassa rakastuu?" kysyin ja ystäväni kohautti hymyillen harteitaan. Ilmeisesti hahmot ovatkin sitten biseksuaaleja, mikä on tietysti vielä parempaa.

Lastenkirjoissa maailma on niin paljon avoimempi. Kaikkia rajoja ei ole muurattu niin selkeästi ja niin umpeen. "Rakastunut sammakko" -kirjassa sammakko rakastuu joutseneen, vaikka sitä muistaakseni joku kirjan hahmoista vähän paheksuukin. Yhdessä Muumi-sarjakuvassa taas on ihana pieni koira, jonka häpeällinen salaisuus on se, että se tykkää kissoista. Muumimamma huokaa, että miksi kaiken pitää olla niin dramaattista, kissoja tai koiria, pääasia että tykkää jostakin!

Täältä linkistä löytyy enemmänkin lastenkirjoja, jotka kertovat sateenkaariperheistä. En tiedä onko noita suomennettu laikaan. (Ei varmasti ollut minun lapsuudessani.) Täältä löytyy myös suomeksi lista lastenkirjoista, joiden perhemalli on perinteisestä poikkeava.