Olen ottanut huonosti osaa erilaisiin blogeissa kiertäviin tunnustuksiin ja haasteisiin. Olen kuitenkin tasaisin väliajoin paljastellut täällä itsestäni yhtä sun toista, mikä on ehkä ajanut saman asian. Laitetaan nyt kuitenkin vielä muutama "virallinen" tunnustus esille. Ammalta sain tunnustuksen jo, öö… tammikuussa, heh. Ankilta ja Maijalta nyt viime viikolla. Kiitos kaikille kilteille! Tässäpä näitä tunnustuksia, tällä kertaa romantiikan(!) maailmasta:

 

1. Olen hylännyt potentiaalisen poikaystäväehdokkaan, koska tämä ei muistanut milloin on viimeksi lukenut kirjan.

2. Rakastan kevyitä ja höttöisiä romanttisia elokuvia, mutta en juuri koskaan lue romanttisia kirjoja. Tykkään silti myös viihdekirjoista, mutta kallistun tuolloin useimmin dekkareiden, kauhun tai fantasian kuin romantiikan pariin.

3. Menetin lopullisesti sydämeni miehelleni, kun näin hänen hyllyssään yhden lempikirjoistani, nostin sen alas lukeakseni hänelle suosikkikohtani ja juuri tuo kohta oli kirjasta jo valmiiksi alleviivattu!

4. Mielestäni yksi seksikkäimpiä asioita maailmassa on mies, joka lukee minulle ääneen kirjaa.

5. Olen vain harvoin törmännyt kirjoihin, joissa kuvattava erotiikka liippaisi läheltä omaa seksielämääni. Ilmeisesti uskottavan ja aidon seksin kuvaaminen on erittäin vaikeaa. Usein kirjallisuudessa on tarjolla joko hempeää hattaraa, väkivaltaista alistamista tai hikistä ja arkista eritekuvausta. Hämmästyttävän usein kirjallisessa erotiikan kuvastossa nainen kuvataan edelleen ennen kaikkea alistuksen kohteena. Jopa monissa "naisen seksuaalisuutta rohkeasti avaavissa" kirjoissa tuo rohkea seksuaalisuus tarkoittaa panemista kenen tahansa kanssa missä tahansa niin, että aina välillä tulee raiskatuksi. Naisen seksuaalisuus esitetään vain hyvin harvoin iloisena tai onnea tuovana asiana. 

6. Teininä rakastuin kaikkiin nuortenkirjojen sankareihin. Aikuisena rakastun paljon harvemmin. Ehkä viimeksi "Berliininpoppeleiden" Krummeen ja hänkin oli tanskalainen homo.

7. Mutta Sandman -sarjakuvan Morpheus on tietenkin aivan ihana! (Tirskuntaa…)

8. Sydänsuruihin suosittelen Margaret Atwoodin kirjaa "Ryövärimorsian". Itseäni auttoi aikoinaan kovasti sen lakoninen keskustelu, joka meni suunnilleen näin: "Entä jos hän ei palaa takaisin?" "Sitten ei palaa. On muutakin tekemistä."

 

Olen nyt tylsimys enkä laita haastetta eteenpäin. Omat suosikkiblogini löydätte tuolta vasemmalta sivusta ja heistä monet ovat jo monta kertaa nämäkin tunnustukset saaneet ja tehneet. Tosin romanttisia tunnustuksia olisi toki mukava kuulla muiltakin, vink vink!