Käsi ylös kaikki, jotka innostuitte Henriikka Tavin "Esim. Esa"-kirjasta. Itse en osaa sanoa oikein mitään. Tietty osa minusta on hyvin iloinen, että tällaistakin runoutta julkaistaan ja palkitaan, tietty osa jopa nauttii tällaisesta sanasekoilusta, mutta se toinen, hiukan suurempi osa ei vaan jaksa. En saanut runoihin minkäänlaista kontaktia vaikka kuinka yritin. Tavin runoissa tykkään siitä, että ne eivät yritä olla mitään muuta, niistä ei tarvitse edes yrittää etsiä päätä tai häntää tai syviä salaisia merkityksiä, mutta en minä niistä ihan kauheasti saanut siltikään irti. Olisi kauhean kiva tykätä näistä, kokisin olevani nuori ja vähän trendikäs ja hyvin avarakatseinen, mutta kun ei niin ei.

Sieltä täältä löytyy hienoja lauseita kuten "Vuoret kiipeävät ikkunasta", mutta kokonaisuutena runot eivät oikein päästä luokseen. Ehkä on turha yrittääkään. Ehkä näiden runojen ansio ovatkin hienot lauseet siellä täällä ei niinkään niistä rakentuva kokonaisuus.

Helpoimmin lähestyttävä on muuten runo nimeltään "Tehtävä 1. Kirjoita runo". Se on hauska ja hieno, muuten Tavin runot ovat melkoista ajatusvirtaa tai ajatusnöyhtää, solmuun mennyttä lankaa. Periaatteessa tykkään ja haluan tykätä, niin hulluja runot ovat, mutta käytännössä en kuitenkaan ole kovin innostunut, höh.