Olin lukiossa Timo Hännikäisen kanssa samalla luokalla. Muistan, että joskus ensimmäisellä luokalla istuimme lähibaarissa ja analysoimme toistemme runoja. Muistan myös, että Timo puhui paljon Linkolasta ja kommunismista. Toisella ja kolmannella emme enää liikkuneet samoissa piireissä ja lukion jälkeen emme ole pitäneet yhteyttä.  Tosin muistan käyneeni Timon esikoisrunokokoelman julkaisujuhlissa Vanhalla. Ja se kirja ei siis ollut tämä WSOYn julkaisema "Istun vastaapäätä", joka oli mukana Hesarin esikoiskirjakilpailussakin, vaan vielä aikaisempi Visio kirjoittajien julkaisema "Menneen kesän pintaelämyksiä". Se näyttää ilmestyneen jo vuonna 1996, joten taisimme itseasiassa olla lukiossa vielä silloin.

En ole mikään hillitön Timo Hännikäinen-fani. Joistain runoista toki tykkään, mutta monista en. Kun Timo kirjoitti kolumneja Ylioppilaslehteen olin melkein jokaisesta asiasta hänen kanssaan eri mieltä ja myöhemmin en jaksanut niitä edes lukea.

Mutta siitä ei pääse minnekään, että on häntä myös ihailtava. Timo on määrätietoisesti tehnyt juuri sitä mitä haluaa: kirjoittanut runoja, kolumneja, kääntänyt kirjallisuutta ja perustanut kirjallisuuslehti Kerberoksen. Ahkera mies.

Ja tässä on yksi niistä joista kovasti pidän:


Myöhä. Puiden alla lehdet
haravoivat tuulta.
Jumala vaikenee kaksituhatta vuotta
sekunnissa.

Mahdoton sanoa mikä tarkimmin mittaa aikaa:
hidas huone tuhkakuppi
pysähtynyt seinäkello pöytä
vai sormi

joka piirtää pölyyn



Niin ja muistakaa, tänään tulee taas runoraati!