Tällä kertaa lainaus ei ole itse kirjasta vaan eilisestä Helsingin Sanomista. 

 

WASHINGTON. Valtava jäälautta on irronnut Petermannin jäätiköstä Pohjois-Grönlannissa.

Delawaren yliopiston tutkijoiden mukaan jäälautta on jopa 260 neliökilometrin kokoinen. Näin ollen se on yli neljä kertaa suurempi kuin New Yorkissa sijaitseva Manhattanin saari.

Tutkijoiden mukaan jäälohkareen irtoaminen oli vain ajan kysymys, sillä se oli kasvanut suuremmaksi vuosi vuodelta. Sen sijaan jäälautan koko yllätti heidät. (Linkki uutiseen tässä. )

 

Auts! Ei mukavaa luettavaa heti tämän Risto Isomäen "Sarasvatin hiekkaa"-kirjan jälkeen. Kirjan perusteema on nimittäin juuri tuo sama: mitä tapahtuu kun ilmasto lämpenee ja jäätiköt alkavat sulaa? No, eihän siitä mitään kivaa seuraa. (Paitsi tietysti yksi romanssi, joka on valitettavasti kirjan epäuskottavinta ja päälleliimatuinta antia.)

"Sarasvatin hiekkaa" oli vuonna 2005 Finlandia-palintoehdokkaana ja siitä tehty sarjakuva voitti Sarjakuva-Finlandian 2009. Sarjakuvaa en ole vielä lukenut, mutta romaani oli kyllä vaikuttava. Ei niinkään kirjallisilta ansioiltaan, mutta teemansa vuoksi. Joku jossain vertasi Isomäen kirjoja perinteisiin poikakirjoihin ja jotain sellaista tässä kyllä oli, Viisikko yrittää pelastaa maailman -henkeä. Enkä sano tätä mitenkään haukkuakseni, pidin Viisikosta lapsena kovastikin.

"Sarasvatin hiekkaa"-romaanin voima ei todellakaan ole henkilökuvauksessa ja sen päähenkilöt jäävät jokseenkin ohuiksi, mutta silti kirja on voimakas lukukokemus ja jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa. Kirjaa on kutsuttu ekologiseksi trilleriksi ja mielestäni nimike sopii kirjalle hyvin. Tosin se pistää miettimään, että minkäslaista ekologista trilleriä me kaikki elämme ihan joka päivä? Isomäen tarina kun ei sijoitu kaukaiseen tulevaisuuteen tai toiselle planeetalle. Se sijoittuu valitettavasti ihan tähän meidän aikaamme ja ihan tälle meidän tuhoamallemme planeetalle. En oikeastaan edes halua eritellä kirjaa sen kummemmin, sanon vain, että tämä kirja olisi useamman kansanedustajan pitänyt lukea ennen tuota typerää ja surullista ydinvoimapäätöstä.

Itse kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ja tykkäsin siitä niin paljon, että taidankin seuraavalla Suomen vierailullani hamstrata näitä äänikirjoja oikein kunnolla. Ja jo nyt on muuten hirveä syyllisyys ajatuksesta, että tulen luultavasti taas lentämään Suomeen. Pitäisi tosiaan alkaa kulkea junalla. Jospa ne jäätiköt sitten kestäisivät edes hetken pidempään.

 

Täällä muuten Kuukausiliitteessä aikoinaan julkaistu juttu Isomäestä ja jäätiköistä. Kannattaa lukea sekin!