Luin Tom Egelandin kirjan "Ympyrän pää", koska pyrkimyksenäni on tutustua mahdollisimman monen norjalaisen kirjailijan tuotantoon. Sitä paitsi takakannessa mainostettiin kirjan olevan Norjan vastine "Da Vinci -koodille" ja itsestäni tuntui, että kaipasin juuri jotakin tuollaista aivot-narikkaan-salaliitto-viihdettä.

"Ympyrän pää" on todellakin erittäin samanlainen Dan Brownin "Da Vinci -koodin" kanssa. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että tämä norjalainen kirja on kirjoitettu ennen maailmanlaajuista suosiota niittänyttä kilpailijaansa. Voisin helposti väittää, että Dan Brown on kopioinut ideansa ja perusjuonenkäänteensä tästä Egelandin kirjasta. Luultavasti onkin.

Kummassakin kirjassa päähenkilönä on tutkija (Brownilla "symboli-tutkija", Egelandilla arkeologi), joka kiertää ympäri Eurooppaa selvittämässä arvoitusta, joka kytkeytyy aina Jeesukseen ja alkukirkkoon asti. Brownin kirja on koukuttavampi, mutta sarjassaan (siis tässä salaliitto-viihde-sarjassa) pärjää tämä Egelandinkin kirja vallan hyvin sekin. Molemmissa kirjoissa on myös valtavasti ärsyttäviä piirteitä ja pitkään piilotellut salaisuudet lukija hoksaa jo kirjan puolivälissä, mutta en nyt tänään jaksa nipottaa. Ei kai kukaan tällaista kirjaa lukiessaan edes odota löytävänsä syvällisiä ihmishahmoja tai kirjallista kaanonia haastavia kerronnan muotoja. Viihdettä mitä viihdettä.

 

Kukaan ei tiedä yksityiskohtaisesti mitä sen jälkeen tapahtui. Meillä on käytössämme ainoastaan salattuja viitteitä ikivanhoissa vaikeasti avautuvissa kirjoituksissa.

(suom.Veijo Kiuru)

 

Kirjasta on muuten kirjoitettu jo aika monessa kirjallisuusblogissa, ainakin täällä, täällä ja täällä.